8. syyskuuta 2011

Follow up or FAIL


Mitä kannattaa tehdä sen jälkeen, kun on tavannut jossakin mielenkiintoisen tyypin ja päässyt jopa juttusille? On kyse sitten flirttailusta, uusiin kavereihin tutustumisesta tai verkostoitumisesta, niin mahtava sääntö on ”Follow up or FAIL” eli ota yhteyttä kohtaamisen jälkeen tai EPÄONNISTU (Never Eat Alone, Keith Ferrazzi). On siis oltava aloitteellinen, iik! Sen lisäksi, että kerron, miksi kannattaa ottaa yhteyttä, kerron myös, miten se kannattaa tehdä. 


Miksi follow up?
 

Uusiin ihmisiin yhteyden ottaminen jännittää vähemmän harjoituksen myötä (ja kun huomaa, kuinka mahtavat seuraukset rohkealla tutustumisella on). Kun muistat aina follow upin, niin tutustuminen on entistä helpompaa, hauskempaa ja hyödyllisempää. Ihmiset eivät usein muista sinua pitkään, jos et itse ota heihin yhteyttä kohtaamisenne jälkeen. ”Jos ihmiset tietäisivät, kuinka vähän muut heitä oikeasti ajattelevat, he loukkaantuisivat.” on joku viisas joskus sanonut.


Mussunmussun mutku mussunmussun tekosyy mussunmussun


Monen suusta kuulee seuraavaa: ”Hän ei puhu minulle. Hän ei kutsu minua mihinkään. Hän ei ottanut yhteyttä.” Ydin on siinä, että valittaja ei itse ole valmis tekemään juuri mitään muuta kuin valittamaan kohtalostaan. Tai sitten surkuttelija luulee tehneensä paljonkin tutustumisen eteen, vaikka hän todellisuudessa ei ole saanut viestiään perille.


"Jos haluu saada, niin on pakko antaa."
- Nikke T 

Jos haluaa tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin, saada kutsuja erilaisiin tapahtumiin ja kokea enemmän hienoja keskusteluja, niin täytyy tehdä paljon aloitteita ja follow uppeja. On annettava itsestään hieman enemmän. 


Harrison-Stetson menetelmällä olen saanut selville, että noin 5 % ihmisistä on aloitteellista porukkaa. Kuitenkin myös muun porukan joukossa on paljon mahtavia tyyppejä, joihin kannattaa tutustua. Jos siis odotat, että tuo aloitteellinen 5 % tutustuu sinuun, jäät paljosta paitsi. Ota ohjat omiin käsiisi, tee hyvät follow upit ja nauti.

 

Kuinka follow up?
 

Samana iltana tai seuraavana päivänä lähetetty tekstari, facebook-viesti tai sähköposti on kiva vaihtoehto. Jos haluat tehdä pysyvän vaikutuksen, niin postikortti on nykyaikana mukavan erikoinen. Kukkien lähettäminen tai oven taakse ilmestyminen voi mennä jo liiaksi yrittämiseksi monessa tapauksessa.



Kirjoita viestiin:

  1. vastaanottajan nimi
  2. oli hauska tavata + tapaamispaikka
  3. viittaus keskusteluunne (esim. kysymys, toteamus tai linkki)
  4. ei-painostava epämääräinen ehdotus seuraavasta tapaamisesta 
  5. oma nimesi

Kohdan 4. voi halutessaan jättää pois, ja toivottaa vaikka tsemppiä uuteen viikkoon tai hyvää viikonloppua.

Esimerkiksi viesti voi kuulua näin:
 
Hei Bono,
Oli hauska tavata eilen Bradin synttäreillä. En ennen tiennytkään, kuinka paljon keilapallo vaikuttaa keilaustulokseen. Voitaisiin vaikka joskus jatkaa keskustelua siinä uudessa burgeripaikassa.
Terveisin George

 


90 % kerroista kaveri vastaa sinulle ja saat hänen viestistään selville, kannattaako seuraava tapaaminen toteuttaa ja koska. Jos viestittelynne ei tunnu tällä kertaa johtavan luontevasti tapaamiseen, niin olette kuitenkin jo hieman parempia tuttuja.



Teetkö itse follow upisi jotenkin eri tavalla? Ihmetyttääkö jokin kohta? Voit kysyä kommentoimalla tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen karla@jaanmurtajat.fi

Hauskaa syyskuun alkua!

 

P.S. Kesän Jäänmurtajat ihmissuhdetaitokursseilta tuli ihanan positiivista palautetta. Voit lukea sen täältä

Olin todella onnellinen, kun eräs kurssilainen kuvaili kurssia yhdeksi elämänsä parhaista kokemuksista. Toinen kiitti minua äskettäin hyvistä neuvoista, joiden avulla hän on tutustunut moniin upeisiin tyyppeihin. Kiitos teille osallistujat ja järjestelyissä auttaneet!



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja kursseistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

  

10 kommenttia:

Vesa Linja-aho kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, tuli heti mieleen tämä:
http://gurumarkkinointi.fi/2011/02/07/miten-hankit-suosituksia-osa-1/

"Hyviä projekteja on toimitettu vaikka kuinka monta, mutta asiakkaat eivät anna lupaa puhua niistä.

Kun kyselin tarkemmin, totuus paljastui. Ongelma ei ollut tälläkään kertaa ostajassa. Se oli taas kerran nössöissä insinööreissä.

Referenssit olivat jääneet saamatta, koska kukaan ei kehdannut pyytää niitä."

Sama varmaan pätee kontaktin ottamiseen, "ei se kuitenkaan tykkää musta".

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos Vesa!

Joo jostain syystä ihmisten (vai suomalaisten?) lähtöoletus on usein se, että kukaan ei tykkää. Jotenkin kaikilla muilla on jokin lisenssi olla aktiivinen ja tehdä aloitteita, mutta itse on muka vain odotettava. :)

Tomas Valverde kirjoitti...

Hyvä esimerkki, miten jonkin asian eri tavalla tekeminen muuttaa lopputulosta dramaattisesti. :)

pcr kirjoitti...

Wau Karla! Mä en tiennyt että sulla on tämmönen firma. Todella upean aiheen ympärille olet tämän rakentanut.

-Paula Räisänen

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos paljon kauniista sanoista Paula! :)

Anonyymi kirjoitti...

Entä jos tekee itse aloitteita, mutta muut jättäävät vastaamatta, tai aina peruvat, eivätkä itse ota minuun koskaan yhteyttä? Olen monta vuotta juoksenut erilaisissa tapahtumissa ja ollut aktiivinen, kehittänyt itseäni...mutta niilläkin jotka ovat enemmän kotona, on enemmän ystäviä. En jaksa olla aina se joka ottaa yhteyttä, se on pitemmän päälle rasittavaa. Olen alkanut nauttia elämästä enemmän, kun en väkisin yritän. Osan ajasta yritän ja olen aktiivinen, mutta mitään vastakaikua se harvoin saa aiakaiseksi. Usein tsemppaan ja otan oma-aloitteisesti yhteyttä, mutta yleensä ihmiset ahdistuvat eivätkä halua tavata, ja sitten minulle tulee tyrkky olo. Mutta ei siinä, edelleen jaksan yrittää :)

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommentista!

Ensiksi kannattaa muistaa, että usein ei onnistu: muut eivät aina vastaa. Tämä on aina näin, vaikka kuinka olisi universumin upein tyyppi. Ihmisillä on kiire, erilaisia mieltymyksiä, he unohtavat ym. ja niinpä aina osa ei vastaa. Jatkuvat peruuntumiset ovat kyllä inhottavia, ja sellainen henkilö ei usein ole hyvä valinta lähipiiriisi. Valitsemme itse ympärillämme olevat ihmiset, vaikka aina se ei olekaan helppoa.

Niitä itselle sopivia ystäviä voi olla haastavaa löytää omaan lähipiiriin, mutta yrittäminen kannattaa, Jossakin he ovat. Itse voi olla se, joka pitää yleensä enemmän yhteyttä, mutta tietenkin joskus on kiva kun kaverikin tekee aloitteen. Kun tuttavuus on kestänyt jonkin aikaa, toiselle voi ystävällisesti ehdottaa, että hän voisi myös joskus tehdä aloitteen näkemiselle.

Jotta yrittämisestä tulisi sinulle hieman helpompaa, niin mieti:

- Oletko kenties liian nopea tutustumisessa? Esimerkiksi follow upin idea on, ettei heti ehdoteta tapaamista ja tutustumista, vaan ensin voi viestitellä rennosti ilman tapaamispaineita, ja esim. yhdistysten tapauksessa todennäköisesti törmää tyyppiin pari kertaa jossain tapahtumissa ym. Tällaisen tutustumisen jälkeen voi olla luontavaa ehdottaa tapaamista.

- "ihmiset jättävät vastaamatta ja aina peruvat" ja "enemmän kotona olevillakin on enemmän ystäviä". Et voi tietää tuollaista varmasti, ja noista tulee helposti itseään toteuttavia tarinoita, jos tarpeeksi toistat niitä mielessäsi. Pikkuhiljaa alat toimia sen mukaan, tyyliin tokaista uusille tutuille "et kuitenkaan vastaa" tai "perut varmaan". Tuollainen herättää kummeksuntaa. Epäilevä asenne toisia ja itseä kohtaan saattaa myös näkyä ihan kehonkielessä, äänensävyssä ym. Positiivinen asenne ja onnistumisen olettaminen on tärkeää ja toimii, joskin se on tosi hankalaa monen epäonnistumisen jälkeen. Jatka yrittämistä, se on usein paras vaihtoehto.

- Yritätkö tutustua oikeanlaisiin ihmisiin? Missä tutustut? Ehkä jokin toinen paikka sopii paremmin ja toisen tyyppiset ihmiset nauttivat seurastasi enemmän kuin ne, joihin nyt olet yrittänyt tutustua. Jos joku ei hyvällä asenteella ole valmis tutustumaan sinuun, ja joudut samaa tyyppiä monta kertaa kosiskelemaan sinua tapaamaan, niin oletettavasti hän ei ole hyvä valinta paremmaksi ystäväksesi. Ystävykset ovat toisistaan kiinnostuneita ja haluavat molemmat tavata. Joskus pitää etsiä vähän enemmänkin, ja olla myös itse valmis tutustumaan kaikentyyppisiin ihmisiin.

- On _erittäin yleistä ajatella_ "minä pidän kaikkiin enemmän yhteyttä" ja "kaikilla muilla on enemmän kavereita". Tämä on niinkin yleistä, että se taitaa olla enemmänkin normitila, ja nuo tunteet siis paljolti omaa kuvitelmaa. Yhteydenpito ja kaverien saaminen on harvoille helppoa.

Yksinolosta on myös täysin sallittua nauttia, jotkut haluavat nauttia siitä useammin ja toiset harvemmin.

Mukavaa uutta viikkoa!

Karla Nieminen kirjoitti...

Päivitin kirjoitusta hieman, niin että sen malliviesti on vielä edellistäkin rennompaa mallia. Viestittelyn ei tarvitse johtaa tapaamiseen pitkään aikaan, vaan idea on vähän muistuttaa toista kohtaamisestanne, ja käydä pikku rupattelua, joka voi mahdollistaa tulevan tutustumisen. Ehkä tutustutte, ehkä ette, ja sitä ei voi tietää etukäteen. Elämä on ennalta arvaamatonta.

Anonyymi kirjoitti...

Ok. Kiitos kommentista! Minulla on esim.yksi kaveri, joka usein kysyy "milloin nähdään?". Sitten kun vastaan että "no miten olisi tiistaina?" hän vastaa "ei käy kun silloin mulla on sitä ja sitä", eikä hän koskaan ehdota itse mitään paikkaa ja aikaa. Kaiken kukkuraksi kun olen keksinyt paikan ja ajan, ns.tehnyt kaiken työn, hän aina peruu sen viimeistään paria tuntia ennen tapaamista. (yhden kerran olemme käyneet kahvilla, sen jälkeen perunut jotain 8 kertaa). Tai jos olemme sopineet näkevämme viikonloppuna, hän saattaa "kadota" eikä vastaa mihinkään viesteihin. Hän usein kertoo että on niin huono sopimaan asioita ja pahoittelee tätä, mutta mikä ihme tälläisiä ihmisiä vaivaa, miksi ehdottaa tapaamista kun ei selvästi kiinnosta? Onko kyse vain siitä, että haluaa pönkittää itsetuntoaan tuntemalla että on haluttua seuraa? Hän tuntuu kalastelevan tälläisiä kahvittelukutsuja, mutta antaa pakit kun toinen on suunnittelemalla suunnitellut päivän. Syynä voi olla ihan vaan "en nyt jaksakaan kun en oo syönyt mitään koko päivänä".Sanoin tästä hänelle suoraan, kerroin että on ikävää kun hän peruu vaikka on itse tapaamista ehdottanut, olinko liian ahdisteleva/omituinen?

Karla Nieminen kirjoitti...

Tuollainen kaveri, joka peruu 8 kertaa peräkkäin (tai edes 3 kertaa peräkkäin), ei käyttäydy ystävällisesti tai kohteliaasti sinua kohtaan. Hän ei tunnu arvostavan sinua. On syynä tähän hänen venkoiluunsa sitten hänen erilainen priorisointinsa tai kykenemättömyytensä aikatauluttaa elämäänsä, niin älä syytä itseäsi toisen tuollaisesta käytöksestä. Kun hän on selvästi hyvin useaan kertaan osoittanut, ettei ole valmis tekemään juuri mitään sen eteen, että näkisitte, niin en enää jaksaisi tuollaiselle tyypille mitään ehdottaa. Jos hän on sinusta kuitenkin jollain tasolla kiva kaveri, niin ehkä voit sanoa hänelle "Ehdota paikkaa ja aikaa", kun hän kysyy näkemisestä. Ehkä hänen tapaamisehdotuksensa ovat tokaisuja, joita hän heittää puheen seassa automaattisesti ajattelematta, eikä hän tarkoita niitä kirjaimellisesti. Tuollaisessa tilanteessa on ihan ok sanoa ystävällisesti, että tapaisit kyllä hänet mielelläsi, mutta jatkuva peruminen tuntuu sinusta ikävältä ja sotkee omat aikataulusi.

Maailmassa riittää sinulle ystäväksi ihmisiä, jotka haluavat nähdä, eivät peru tapaamisia ja ehdottavat niitä myös itse. Ja osaavat käyttäytyä ystävällisesti. Heitä voi joutua etsimään paljonkin, mutta jossain he ovat.

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...