13. lokakuuta 2011

Kolmas pyörä 4ever


Mitä tehdä, jos aina tuntuu jäävän keskusteluissa ja muissa tilanteissa sivurooliin? Minulta on kysytty tätä monia kertoja, joten ehkä tämän ongelman ratkaisuista on sinullekin hyötyä. Kerron tässä kirjoituksessa vähän yli viisi vinkkiä, joiden avulla on helpompi osallistua keskusteluihin ja välttää ulkopuolelle jääminen.


Vinkit ensin, perustelut ja tarkemmat ohjeet sitten:
  1. Anna energinen ensivaikutelma
  2. Ota katsekontaktia, mutta ei lattian kanssa
  3. Puhu muiden kiinnostuksen kohteista 
  4. Vaihda porukkaa
  5. Kehitä tilannetajuasi 


Hei! Olen iloinen ja kiinnostunut, en masentunut ja tylsä.


1. Anna energinen ensivaikutelma

Kaksi asiaa ovat ensivaikutelmassa ylitse muiden: energisyys ja hymy. Ensivaikutelma sinusta syntyy parissa sekunnissa ja et voi koskaan pyyhkiä sitä pois muiden mielestä. Tässä on huonot ja hyvät puolensa: toisaalta ensivaikutelmaan pitää panostaa, mutta toisaalta sen jälkeen, kun hyvä kuva on luotu, voi ottaa rennommin. Ensivaikutelmaan luottavat enemmän tai vähemmän kaikki, eivät vain tyhmät/lapselliset/kouluttamattomat.

Leil Lowndesin kirjassa Goodbye to Shy kerrotaan, että pidetyin osa hyvää ensivaikutelmaa on energisyys. Itse allekirjoitan tämän täysin, koska tuntemani huippupidetyt tyypit ovat kaikki melko energisiä, olematta kuitenkaan ylivilkkaita. Tylsän ensivaikutelman antava ihminen tulee keskusteluun arasti ja vähän anteeksipyydellen. Sellainen ei enteile mielenkiintoisia keskusteluja ja hauskoja hetkiä. Psyykkaa siis itseesi energinen ja valpas fiilis kohtaamisen ensimmäisiksi kymmeniksi sekunneiksi. Sen jälkeen voit halutessasi valahtaa takaisin lötköpötkömoodiin. Mikäli et hymyile, niin energiasi saatetaan tulkita vihaksi, turhautuneisuudeksi tai muuksi vähemmän mukavaksi olotilaksi. Muista siis laittaa myös hieman hymyä huuleen.


2. Ota katsekontaktia, mutta ei lattian kanssa

Kun opin, kuinka paljon katsekontaktia hyvässä keskustelussa on, olin järkyttynyt. Kuvittelin kymmenen vuotta sitten oikean määrän olevan ehkä 25 prosenttia ajasta. Totuus on lähempänä 70 prosenttia. Kun siis haluat puhua tai kuunnella, niin pidä paljon katsekontaktia muihin keskustelijoihin. Usein juuri katsekontaktisignaalit määräävät, kuka keskustelussa puhuu seuraavaksi ja kenellä on kohta jotain sanottavaa. Näytä muille silmilläsi, että haluat puhua, ja avaa sitten suusi. Ota itse vastuu siitä, että saat puheenvuoron, äläkä odota, että joku antaa sen sinulle.

Muista tässäkin hymyillä, ettei katsettasi tulkita tuomitsevaksi tai arvostelevaksi. Kun välillä vilkuilet muualle tai vaihdat katseesi kohdetta, niin älä suuntaa katsettasi hetkellisesti lattiaan. Entisen ujon tunnistaa usein siitä, että hän vilkuilee vähän väliä lattiaan. Hämää paremmin ja vaihda katseesi kohdetta katsomalla vaikka sivulle, eikä aina alas. 


3. Puhu muiden kiinnostuksen kohteista

Kun syystä tai toisesta saat puheenvuoron, niin älä puhu itsestäsi. Jos aiheena on vaikkapa lemmikkieläimet, niin voi tuntua loogiselta alkaa puhua marsustaan tai yrittää tehdä vaikutus kissanruokatietoudellaan. Vastusta kiusausta, pure kieltä sekä hammasta ja kysy sen sijaan keskustelukumppaniesi lemmikeistä. Tartu heidän sanomisiinsa ja esitä lisäkysymyksiä vaikka Nappenippenöffen näyttelypalkinnoista. Pääset kyllä joskus kertomaan omat juttusi, mutta aluksi on hyvä tehdä vaikutus olemalla kiinnostunut.

Toinen puheeseen liittyvä vinkki on puhetapasi. Omaa esiintymistä ja puhetta on helppoa kehittää videoimalla itseään säännöllisesti. Puhutko kenties liian kovaa tai liian pitkään? Tai liian hiljaa ja liian nopeasti? Mitä isompi porukka on, sitä lyhyempänä jutut kannattaa pitää. Muita äänessä ärsyttäviä asioita voivat olla esimerkiksi liiallinen narina/nasaali tai liian korkea ääni. Puhumisesta on olemassa paljon kirjallisuutta ja harjoitteita, joten jos ihmiset toistuvasti huomauttelevat sinulle ärsyttävästä äänestäsi, voi olla hyvä lukaista muutama opas ja laittaa videokamera pyörimään.



Jos Pirjo ja Pertti ovat tottuneet vuosien aikana siihen, että olet joka ilta hiljaa ja vähintään yhden metrin päässä, niin kannattaa kokeilla olla energinen ja seurallinen ensin eri porukassa. P & P pitäisivät energistä sinua kummallisena.


4. Vaihda porukkaa

Ryhmässä jokaiselle muodostuu nopeasti jokin rooli. Jos yrität kehittää itseäsi vaikkapa rohkeammaksi kaveriporukassasi, niin saatat kohdata paljon vastustusta. Tämä ei johdu siitä, että sinun ei haluta olevan rohkea tai onnellinen. Ihmisillä on luontainen taipumus vastustaa kaikkea uutta ja outoa, ja sinä tutun roolisi ulkopuolella olet uusi ja outo vanhoille kavereillesi. Joskus voi siis olla helpompi kokeilla uusia toimintatapoja uudessa porukassa, jolloin kukaan ei ole iskemässä sinua takaisin muottiisi.

Porukan vaihtoon on toinenkin syy. Maailmassa on mielestäni hyvin vähän täydellisen ärsyttäviä ihmisiä, mutta saatat kuitenkin olla löytänyt tämän lajin harvinaisen keskittymän. Pakene paremmille apajille, mikäli joku porukka tuntuu vain vievän energiaasi ja jättävän sinut koko ajan ulkopuolelle. Ihmisiä riittää, joten kovin syrjivään jengiin ei usein ole syytä pyrkiä tai jäädä.


5.  Kehitä tilannetajuasi

Moni arka tyyppi miettii liikaa omia tekemisiään ja itseensä kohdistuvia asioita (kirjoitus peltoperspektiivistä). Rohkea keskustelija tarkkailee paljon muita ja oppii näin hyvän tilannetajun. Ala siis tarkkailemaan muita enemmän. Katso, miten muut saavat puheenvuoron ja valloittavat kuulijansa. Kymmenien keskustelujen, toistojen ja epäonnistumisten jälkeen onnistuminen keskustelussa on hyvin todennäköistä. Sen jälkeen tehtävänä on oppia olettamaan onnistuminen.


Mielestäni jokainen ansaitsee elää elämäänsä pääroolissa. Elokuvamaisen ihanat tilanteet ovat vielä niin valtavasti parempia itse elettyinä kuin ruudulta tai sivusta katsottuna. Hauskaa  ja rohkeaa lokakuuta! :) Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen karla@jaanmurtajat.fi tai palautelomakkeella.


P.S. Jäänmurtajista on ollut lähiaikoina juttua parissa muussakin blogissa:

Vapa Median kirjeenvaihtaja Aku-Ville Lehtimäki:
Poikkileikkaus nykypäivän uusiin yrityksiin 


Ideapakka: Kokenut Oivalluttaja Karla Nieminen




Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja kursseistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! :)

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos :)

Anonyymi kirjoitti...

Todella hyviä pointteja Karla! :)

Tuota kohtaa 5 ei voi riittävästi alleviivata! Tilanteen tarkkailu ja keskusteun aktiivinen seuraaminen johtavat ainakin minussa automaatiisesti keskusteluun osallistumiseen.. En vain voi olla hiljaa, koska aina on mielipide joka asiaan :) Toisaalta, jos kyllästyn aiheeseen, huomaan nopeasti, että alan miettiä omia asioitani ja muutun aika hiljaiseksi. -Eli kohtaan 4 liityyen, älä hengaa proukoissa, jotka puhuvat sinua kyllästyttävistä asioista (Laplace muunnokset jne..)!! :P

Jon C

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommenteista Jon! Haha, itsellä taitaa myös olla harjoittelun paikka ennemminkin tarkkailussa ja hiljaa olemisessa kuin puhumisessa :D Hyvä täsmennys kyllästyttäviin aiheisiin...

Vesa Linja-aho kirjoitti...

Mulle tuli kirjoituksesta ensimmäisenä mieleen tämä:
http://ilmannaista.sarjakuvablogit.com/2010/03/15/85/

:D

Karla Nieminen kirjoitti...

Haha :)

Romanttisessa mielessa kolmanneksi pyoraksi jaamisesta voisi vaikka tulevaisuudessa kirjoittaa lisaa... Joillakin haasteena tuntuu olevan se, etta paasee mukaan porukoihin, mutta tutustuu aina uusiin ihmisiin vain kaverina. Kiitos ideasta Vesa!

amanda kirjoitti...

Tosi hyvää tekstiä ja hirveesti hyvää asiaa! Itse olen aina ollut todella arka ja uuden koulun alkamisen johdosta mun pitäis taas alkaa tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen hirveesti miettinyt että miten saan sen toimimaan, koska suurin osa koulun porukasta on mulle jo ennestään tuttuja, tosin en ole koskaan oikeen viettänyt aikaa heidän seurassaan ja olen tainnut tosiaan profiloitua hyvin arkana ja sisäänpäin suuntautuvana tarkkailijana, joka on paljon omissa oloissaan. Ilman näitä vinkkejä olisin luultavasti tehnyt juuri ne virheet, joita esimerkeissäsi mainitsit, eli esim. mennyt esittämään jotain huippuenergistä ihmistä jo tuntemilleni... Tästä tosiaan oli apua!

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos Amanda! Tosiaan on usein helpompi kokeilla uusia juttuja uusissa porukoissa. Mutta pikkuhiljaa ne saa kyllä siirrettyä sinne vanhoihinkin piireihin. Muista hymy keskusteluissa. Usein vähän syrjäänvetäytyvä saatetaan ajatella ylimieliseksi tai sellaiseksi, joka ei halua tutustua uusiin ihmisiin, jos hymyilee tosi vähän. Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Autismin kirjolaisille katsekontakti on usein hyvin vaikea ja häiritsee sekä puhumista että kuuntelemista (sanottavan ajattelemista ja kuullun ymmärtämistä). Miten tällainen henkilö voisi kuitenkin vaikuttaa kiinnostuneelta ja pysyä mukana keskustelussa?

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kysymyksestä. Tähän tulee mieleen kaksi neuvoa.

Ensimmäinen: totuttelu. Tämä ei ole kovin helppo vaihtoehto, koska aivot toimivat eri tavalla kuten sanoit. Kuitenkin, emme voi päättää miten muut meihin reagoivat emmekä voi kouluttaa kaikkia muita ihmisiä tulkitsemaan meitä haluamallamme tavalla. Joten siitä ei pääse yli eikä ympäri, että helposti vähäinen katsekontakti tulkitaan tai koetaan epäkohteliaaksi, selityksistä huolimatta.

Toinen, ehkäpä hyödyllisempi vinkki: mietteliäästi pöytään/alaviistoon katsominen. Tämä on paljon parempi kuin katseen haahuilu eri puolille huonetta tai yläilmoihin. Näin voi näyttää hyvinkin tarkkaan keskusteluun keskittyvältä tai kuuntelemaan keskittyvältä ilman katsekontaktia.

Toivottavasti näistä oli sinulle jotain apua. Hyvää juhannusta!

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...