8. elokuuta 2013

Case: Back 2 school or work or any group


Kysymys:


Moi. Pääsin opiskelemaan lukuvuodelle 2013-2014 uudelle paikkakunnalle. Tutisen! Tämä on nyt neljäs koulu yläkoulun jälkeen, enkä ole aikaisemmissa opinahjoissa tuntenut yhteenkuuluvuutta, saanut kestäviä ihmissuhteita tai saanut ikimuistoisia kokemuksia. On uupumuskausi menossa, kun tuntuu etten pysty vastaamaan ympäristön vaatimuksiin.

Olisiko neuvoja, miten luoda tästä vuodesta positiivinen ja sosiaalisesti ikimuistoinen? Jotain pelokkaalle ja ujolle toimivaa strategiaa? Toivoisin, että kaikki sujuisi kuin Strömsöössä eikä Saw nelosessa. ;D Kiitos!


 
Sovella tähän kohtaamiseen tutustumisstrategiaa J.U.O.K.S.E. Kuva: mescon



Vastaus:

Kiitos kysymyksestä! Toivottavasti seuraavista 5 vinkistä on apua ja vietät elämäsi lukuvuoden. Seuraavat vinkit voivat auttaa myös monessa muussa tilanteessa, jossa on kyse uuteen porukkaan tutustumisesta tai vanhaan porukkaan palaamisesta.


- Sitkeys on todella tärkeää

Porukkaan pitää aluksi jaksaa mennä uudestaan ja uudestaan, hymyillä jatkuvasti vaikka tuntuisi miltä sekä aloittaa paljon keskusteluja. Usein 2-4 ensimmäistä kertaa porukan tapaaminen tuntuu kiusalliselta, mutta sen jälkeen tutustuminen hiljalleen tapahtuu ja alkaa helpottaa. Usein ihmiset jättävät homman kesken ja siksi porukkaan paremmin tutustuminen jää.

Kaikista tuntuu melko usein ulkopuoliselta, ihmissuhteet tuntuvat hajoavan aika ajoin jne. Kun olo on epämukava/epävarma, niin ajattele, että kaikista tuntuu samalta vähän väliä. Niin se vaan elämässä menee, ja sinun kannattaa pysyä sitkeästi porukassa mukana. Minusta tuntuu myös usein (varsinkin uudessa) porukassa tosi ulkopuoliselta, keskustelun aloitus jännittää, tuntuu etteivät muut halua jutella ym. Se kuitenkin menee joka porukassa ohi ajan myötä, ja suurin osa siitä on kaikilla meillä vain turhaa kuvittelua. 

Ikimuistoiset kokemukset ja hyvät ystävät seuraavat usein sitkeydestä, koska sitä vaaditaan paremmin tutustumiseen. Mukaan vaan siis ja pysy mukana!


 - Lisää ihmiset kavereiksi facebookissa

Kun olet jutellut jonkun kanssa pari kertaa, on hyvä lisätä hänet kaveriksesi facebookissa ja/tai LinkedInissä. Voit lähettää follow up -viestejä, tykätä heidän päivityksistään, näät yhteiset kuvanne & kaverinne ja voit opetella nimet helpommin. Tällainen pieni yhteydenpito on mukavaa ja kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kivasti. Facebookin kautta myös usein lähetetään tapahtumakutsuja. Kerro harrastuksistasi fb:ssä ja olet helposti lähestyttävä.


 - Älä stressaa hauskuudesta tai nokkeluudesta

Älä ajattele, että sinun pitäisi olla viihdyttävä tai sanoa jotain älykästä. Hymyily, jonkinlainen kommentointi keskustelussa ja varsinkin toisen huomioiminen riittävät. Anna muille aikaa ja huomiota. Kiinnostunut on kiinnostava. Ihmiset haluavat jutella ihmisten kanssa, jotka nauravat heidän jutuilleen, kuuntelevat heitä, ovat heistä kiinnostuneita, arvostavat heitä jne. Itse ei siis tarvitse olla hauska/fiksu/filmaattinen, vaan muiden huomiointi, kannustus ja hyväksyminen riittävät. Kun sinulta kysytään jotakin, niin vastaamalla vähän extraa tuot lisää puheenaiheita ("Minkä rotunen sun koira oli?" "Saksanpaimenkoira, 5-vuotias ja ostin sen Virosta"). 

Olet aiemmin maininnut, että pyrit kertomaan vitsejä. En välttämättä tekisi niin. Vitsit eivät ole luonnollisessa keskustelussa tärkeitä eikä niitä yleensä ole tapana kertoa. Ihmiset pitävät iloisesta ja toiset huomioivasta keskustelusta; vitseillä sen sijaan ei ole niin väliä. Hauskimmat jutut löytyvät usein meneillään olevan tilanteen kommentoinnista. Spontaanius tuohon kehittyy harjoituksen myötä, jolloin automaattisesti tulee mieleen kommentteja ja kivoja kysymyksiä. Muista myös, että joka päivä ei voi olla mahtava: kaikilla on välillä tosi outsider päiviä, juhlia tai keskusteluja. No worries niistä.



Vingutanko mun nenää? Mites ois tosi hauska juttu Pikku-Kallen vyölaukusta? Kuva: Candela_Images


 - Urheile

Pari kertaa viikossa urheilu piristää mieltä ja helpottaa kaikkea. Mielesi toimii aivan eri tavalla ja eri fiiliksissä riippuen siitä miten syöt, urheilet ja nukut.


- Auta järjestelyissä (sopivasti)

Osallistu paljon kaikkeen, auta pikkujärjestelyissä ym. niin yleensä tutustut ihmisiin kuin huomaamattasi. Avuliaista tyypeistä pidetään. Tarjoudu rohkeasti auttamaan tapahtumien järjestelyistä vastaavaa tai kysy joltakin ryhmittymän vastuuhenkilöltä, miten voisit auttaa. Aluksi minkään projektin puheenjohtajaksi tai merkittäväksi vastuuhenkilöksi ei välttämättä kannata mennä, koska siihen voi mennä suhteettoman paljon aikaa. Kaikenlainen pieni yhteinen puuhailu on kuitenkin mahtavaa tutustumiseen! 



Lopuksi:

Virheitä tulee aina, joten eiköhän se toteutuma ole jotakin Strömsöön ja Saw nelosen välistä. ;D Keskity hyviin juttuihin ja jatka rohkeasti eteenpäin kohti onnistumisia, niin pikkuvirheet ja epäonnistumiset ym. unohtuvat. Virheitä ei kannata yrittää liikaa eliminoida, vaan hyväksyä ne välttämättömänä osana elämää. Kaikilla on kanssasi samoja fiiliksiä myös ympäristön vaatimuksiin vastaamisesta. 

Koko ajan tapahtuu kehitystä, vaikkei se aina siltä tuntuisikaan! Lisää vaan treeniä ja jatkuvasti mukaan erilaisiin porukoihin.



P.S. Kahdella syksyn 2013 avoimista ihmissuhdetaitokursseista on vielä tilaa: 
Elokuu 3, Kamppi, Helsinki (24-25.8.2013 klo 10-16)
Lokakuu, Rautatienkatu 14, Tampere (5-6.10.2013 klo 10-16)


Mitä kursseista sanotaan:

”Siellä annettiin paljon käytännön neuvoja, mutta samalla kerrottiin mihin neuvot perustuvat. Näistä esimerkkeinä katsekontaktin 30-70-sääntö, askel eteen kaksi taakse –sääntö flirttailussa, keskustelunavausvaihtoehdot... Ensivaikutelman tekemisen neuvot olivat tosi hyödyllisiä. En ollut aiemmin tietoinen sen tärkeydestä. Samoin tunsin hyötyväni ryhmissäolon neuvoista.”

”Koko kurssi oli ahaa-elämystä. Luulen, että sitä kurssi on monelle, jotka eivät ole koskaan varsinaisesti opiskelleet ihmissuhdetaitoja.” 

Lue täältä lisää kurssipalautetta. 


Lisätietoja ja ilmoittautuminen: 
http://www.jaanmurtajat.fi/kurssit/ihmissuhteet

Tervetuloa mukaan oppimaan uutta ja pitämään hauskaa!





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja kursseistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Karla, kiitos tästäkin postauksesta. Minulla on yleensä sellainen ongelma, että tämä tutustumisvaihe jää puolitiehen ja läheisiä kavereita on vähän. Olen luonteeltani vähän hiljaisempi ja hitaammin lämpiävä kuin muut. Esim.opiskelijayhteisössä aluksi on mukavaa, koska kukaan ei tunne toistaan paremmin ja kaikki ovat samalla viivalla. Pikkuhiljaa tunnen kuitenkin aina jääväni jälkeen, ja huomaan että toiset ovat jo keskenään hyviä kavereita, ja minä yksin. He eivät enää edes tässä vaiheessa ole yhtä kiinnostuneita minusta kuin alussa, koska he ovat saaneet jo paremman kontaktin muihin. Täytyisikö minun vaan jatkaa yrittämistä, vaikka en saa samalla mitalla kiinnostusta/aloitteita takaisin? Onko kyse vain omasta aloitteellisuudestani? Ainainen yksipuolinen yrittäminen tuntuu raskaalta, sekä ainainen uusien tuttavuuksien etsiminen. Minuun kunnolla pääsevät tutustumaan vain ne, jotka ovat tarpeeksi kärsivällisiä, ja harvat ihmiset ovat. Nämäkin ovat suurimmaksi osaksi vain miehiä, jotka haluavat kaveruutta enemmän. Kaipaisin enemmän naispuolisia kavereita. Olisiko sinulla vinkkejä tähän?

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommentista! Mukavaa, että luet blogiani. Tässä vinkkejä:

Jos sinusta tuntuu, että hiljaisuutesi on syynä porukasta ulos jäämiseen, niin voit harjoitella puheliaammaksi. Näin ei tietenkään ole pakko tehdä, mutta halutessasi se on vaihtoehto. Jos oikeasti olet kovin hiljainen (ja ehkä vielä vakava), niin oletettavasti muut ajattelevat, että olet ylimielinen ja/tai et edes halua mukaan porukkaan.

Vinkkiä esim. näissä kolmessa kirjoituksessa:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/05/nariseepa-lattia-briliantti-avausrepla.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/12/kysy-hiljainen-hetki-hiljaisille.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/10/kolmas-pyora-4ever.html

"Pikkuhiljaa tunnen kuitenkin aina jääväni jälkeen, ja huomaan että toiset ovat jo keskenään hyviä kavereita, ja minä yksin."

Tuo kuvaamasi tunne tulee TODELLA monelle. Oletettavasti samassa porukassa monella muulla on sama tunne. Vaikka sinusta tuntuu, että juuri sinä olet se ulkopuolinen, niin usein tämä ei pidä paikkaansa, vaan olet ihan yhtä mukana porukassa kuin muutkin. Jatka siis mukana olemista.

"He eivät enää edes tässä vaiheessa ole yhtä kiinnostuneita minusta kuin alussa, koska he ovat saaneet jo paremman kontaktin muihin."

Ei haittaa, jos muut eivät ole kiinnostuneita sinusta. Ole sinä kiinnostunut heistä, niin yleensä aikaa myöten joku myös tajuaa esim. kysyä sinulta jotakin. Usein muiden väliset kontaktit eivät ole niin vahvoja kuin miltä ne sinusta tuntuvat.

Jatka tosiaan yrittämistä, niin ajan myötä löydät ihmisiä, jotka sitten kiinnostuvat myös sinusta ja tutustutte paremmin. Kun yrität tutustua moniin tyyppeihin, niin usein joku heistä on loppujen lopuksi samantyyppinen kanssasi ja tutustutte paremmin.

Lyhyesti: Kyllä, jatka aloitteellisuutta ja (yksipuoliseltakin tuntuvaa) yrittämistä. Pikkuhiljaa niitä kivoja kavereita löytyy enemmän ja enemmän. Usein on kivempaa yrittää tutustua, vaikka yksipuolisestikin, kuin olla kotona yksinään. Tsemppiä! Jos aina jatkaa yrittämistä, niin voi vain onnistua loppujen lopuksi! :)

Tuliko sinulle hyödyllisiä vinkkejä? Entä tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

Joo toi oli kyllä, ihan ku mun kirjoittama kommentti. Siis se, että leimaantuu on pahinta. Pitää vaan jaksaa ylläpitää sitä vähäistäkin jutustelu suhdetta. Jutustelu = Tutustelu. Ei saa luovuttaa, kun tulee se epätoivoinen fiilis tai ajatella, että nyt ei ole hyvä hetki, se kyllä tulee joskus tulevaisuudessa. Ei näin! Tärkeää tiedostaa, mitä hyvää itsestä on tarjota. He eivät tarvitse sinua elämäänsä, olet korvattavissa. Mutta he voivat haluta sinut elämäänsä, jos tuotat nautintoa esoteerisella Maslowin 3. tarpeen täyttävällä tasolla, missä ei ole mekaanisia substansseja. Vaan tunteita, kuten rakkaus. Am Ich clear?

t. R

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommentista R. Totta, että paras hetki toteuttaa asioita on NYT. Minkään siirtäminen huomiselle (urheilu, tutustuminen, siivous...) ei yleensä johda mihinkään.

Kun on jonkun verran kavereita ja ystäviä, niin tutustuminen on rennompaa. Silloin ei ole niin kovaa painetta tutustua keneenkään paremmin ja itseluottamus on parempi. Toki tähän tilaan päästäkseen on ensin tutustuttava ihmisiin monessa paikassa. Eikä tutustumista tai verkostoitumista kannata koskaan lopettaa, koska elämäntilanteet, työtilanteet ja ystävyyssuhteet muuttuvat kaikilla vähän väliä. Usein tutustumisesta ja verkostoitumisesta myös nauttii, kun ne oppii, eivätkä ne sitten tunnu miltään epämukavilta velvollisuuksilta.

Hyvä pointti, että meillä kaikilla on paljon tarjota. Ihmiset arvostavat muiden kiinnostusta, huomiota ja rentoa seuraa. Tätä ei kannata ajatella minään kylmänä pelinä, vaan kyse on molemminpuolisesta auttamisesta, yhteistyöstä ja hauskasta.

Maslow:n tarvehiearkiassa tosiaan ollaan siellä tasoilla 3-5:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/c3/Maslow%27s_hierarchy_of_needs.png

Karla Nieminen kirjoitti...

Vielä yksi pointti hiljaisuuteen ym. liittyen:

Kannattaa miettiä, millaisiin ihmisiin sinä haluaisit mieluiten tutustua. Ovatko he sellaisia kuin sinä olet, esimerkiksi hiljaisia ja hitaasti lämpeäviä?

On helppo ajatella, että itse nyt vaan on hitaasti lämpeävä, vähän puhuva ym. ja tätä tulisi muiden kestää ja sopeutua siihen. Jos kuitenkin myös itse tykkäät enemmän tavata avoimen iloisia sekä kontaktia aktiivisesti ottavia ihmisiä, niin kannattaa ymmärtää, että monet muut ajattelevat myös näin.

Anonyymi kirjoitti...

"Kannattaa miettiä, millaisiin ihmisiin sinä haluaisit mieluiten tutustua"

Eniromainen kymysys. Pistää miettimään.

Anonyymi kirjoitti...

Olen eri Anonyymi kuin tuossa ylhäällä ja edellisessä blogissasi olen Anonyymi, joka on sinne kirjoittanut ainoastaan tänään. Tänään kirjoitin edellisen blogisi yhteyteen, että minulla yleensä tyssää pariutuminen siihen, että kun teen harrastuksissa ymv. tilanteissa lähempää tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin jossakin vaiheessa kyseinen ihminen paljastuu varatuksi. Miten minun pitäisi toimia oikein siten, että näin ei jatkuvasti kävisi? Olen kokeillut monia suosittelemiasi keinoja ja mm. nettideittailen sekä olen myös mukana erilaisissa facebook-ryhmissä. Nettideittailussa ainakin pitäisi olla se hyvä puoli, että siellä olisi helppo tutustua sellaisiin vastakkaista sukupuolta oleviin ihmisiin, jotka eivät ole varattuja. Ongelmani sen suhteen, että lähempi tutustuminen johonkin vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen paljastuu jossakin vaiheessa varatuksi, oli minulla ongelmana jo ennen internetin ja nettideittailun aikakautta.

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommentista ja kysymyksestä. Poistin toisen kommenttisi, kun se oli tosiaan saman sisältöinen.

Ensimmäinen asia, joka tuli mieleeni: Onko sosiaalinen elämäsi muuten hyvässä kunnossa, jos naisasioita ei oteta huomioon? Onko sinulla siis mukava kaveripiiri, jonka seurassa viihdyt? Mikäli ei, niin kannattaa keskittyä hoitamaan kaverisuhteet kuntoon ennen kuin keskityt naisten iskemiseen. Usein kaverien kanssa oppii keskustelutaitoja ym. parisuhteessa tärkeitä juttuja ja kaverien kautta usein myös tapaa paljon potentiaalisia kumppaneita.

Sitten tuohon ainaiseen varattujen naisten tapaamiseen. Tässä on kaksi vaihtoehtoa:
1) Naiset ovat oikeasti varattuja tai
2) Naiset eivät ole oikeasti varattuja, mutta sanovat sinulle olevansa varattuja.


Vaihtoehtoon 1:

Jos tosiaan jostakin syystä onnistut joka paikassa tapaamaan varattuja naisia, niin tässä tuskin on kyse juuri muusta kuin huonosta tuurista. Tapaa jatkossakin paljon ihmisiä ja tee aloitteita, niin kyllä sieltä jostain löytyy joskus joku sinkku, joka on myös sinusta kiinnostunut.

Voit myös pyytää mies- ja naispuolisia kavereitasi yhdistämään sinut kiinnostaviin sinkkunaisiin. Noista kaikista varatuista naisista voit saada laajan naispuolisen ystäväpiirin, jonka kautta voit tutustua moneen sinkkunaiseen.

Älä turhaan yritä tutustua suhde- tai kaverimielessä naisiin, joiden seurassa et viihdy. Kun vietät aikaa sellaisten naisten (ja yleensäkin ihmisten) kanssa, joiden kanssa viihdyt, niin saat ainakin mukavia hetkiä ja kavereita vaikkei suhdetta löytyisikään.


Vaihtoehtoon 2:

Naiset (ja ihmiset yleensäkin) tosiaan saattavat sanoa olevansa varattuja, jos eivät ole kiinnostuneita ja haluavat torjua sinut helpolla tavalla. Tästä kirjoituksesta löytyy joitakin syitä siihen, miksi tämä saattaa tapahtua:

http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/06/kaverizone-tuo-ankeuden-megazone.html

Kuten edellisestä kirjoituksesta voit tarkemmin lukea, syynä saattaa siis olla liian hidas eteneminen, liian nopea eteneminen tai väärien tyyppien kanssa yrittäminen.

Nettideittailusta: Pyri antamaan itsestäsi netissä suhteellisen realistinen kuva. Laita esimerkiksi sellainen valokuva, miltä oikeasti näytät ja älä turhaan liioittele saavutuksiasi älyttömyyksiin tai hio tekstiäsi niin pitkälle, ettei sinua enää tunnista sen tyylistä. Vastoin yleistä tapaa nettideittailussa ei kannata yrittää saada keinolla millä hyvänsä mahdollisimman paljon vastauksia/treffejä, vaan vastauksia/treffejä juuri sinusta kiinnostuneilta ihmisiltä. Et varmasti itsekään ilostuisi, jos menet treffille tyypin kanssa, jota et tunnista hänen ilmoituksensa kuvasta & tyylistä.


Tsemppiä! Juuri sinulle sopivan ihmisen löytäminen voi tosiaan vaatia todella moniin tyyppeihin tutustumisen, mutta vaiva kannattaa. She is out there.


Löytyikö tästä sinulle hyödyllisiä vinkkejä? Mitä ajatuksia heräsi? Entä tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

Anonyymi kirjoitti...

Olen sama nimimerkki Anonyymi, joka kirjoitti siitä kun tekee lähempää tuttavuutta naisen kanssa, niin yleensä jossakin vaiheessa kyseinen nainen paljastuu varatuksi. Nyt minulle on käynyt näin. Tämän vuoden heinäkuussa tutustuin Suomi24-Treffeillä yhteen naishenkilöön ja perjantaina 19.7.2013 me olimme yhdessä livenä noin yhdeksän ja puoli tuntia.Jo ennen live-treffejämme hänen nettiyhteytensä oli rikki ja sitä se on edelleenkin. Se ongelma koskettaa koko sitä taloyhtiötä, jossa hän asuu. Olen kyllä ollut puhelimella ja tekstiviestillä häneen yhteydessä live-treffiemme jälkeen. Live-treffiemme jälkeen tämä naishenkilö on vakavasti sairastellut ja siksi hän ei aina ole voinut olla yhteydessä minuun. Minulle on kerrottu, että kukaan ihminen ei tuollaisia vakavia juttuja kertoisi valkoisena valheena eli hän todella on viime aikoina ollut vakavasti sairaana. Olen myös netistä nähnyt, että hän ei ole ollut netissä online-tilassa. Näin ollen myös nettiyhteyden rikki olemisesta kertominen ei ole ollut minulle mitään valkoista valhetta. Nyt lauantaina minun on tarkoitus sopia yhden miespuolisen kaverini kanssa siitä, että sunnuntaina menisimme yhdessä ulkoilemaan. Olen ajatellut pyytää tuota em. naista tulemaan kanssamme ulkoilemaan ja olin ajatellut sitä jo ennen kuin...Niin, mitä ennen kuin? Ensimmäisen kerran tapasin livenä jonkun Suomi24-Treffit -deittikumppanin heinäkuussa 2011. Ensimmäinen viesti, jonka sain häneltä, kahden vuoden takaisten live-treffiemme jälkeen, oli eilen perjantaina. Tämä viesti tuli minulle Suomi24-Treffeillä. Jos pyydän tuota tämän vuoden heinäkuussa tapaamaani naista kanssamme sunnuntaiksi ulkoilemaan, niin olisiko se väärin sitä naista kohtaan, jolta sain postia eilen? Heinäkuussa 2013 tapaamani nainen asuu näillä seuduilla kun taas tämä toinen nainen asuu noin 160 km:n päässä täältä. Lähistöllä asuva nainen on eronnut 10-vuotiaan lapsen äiti. Tämä kauempana asuva nainen on minun tavoin lapseton sinkku. Mikä mielestäsi on nyt minun kohdallani oikeudenmukaisin ratkaisu kaikkia osapuolia kohtaan?

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommentista. Tällaiset yksityiskohtaiset blogikirjoituksen aiheeseen liittymättömät kysymykset kannattaa tulevaisuudessa laittaa ehkäpä sähköpostilla.

Jos ymmärsin oikein, niin: Olet 2011 ollut jonkun kanssa treffeillä, joka otti sinuun nyt yhteyttä. Olet 2013 ollut jonkun kanssa treffeillä, jota haluat pyytää näkemään sinut uudelleen.

Sinulla ei ole nähdäkseni velvoitteita 2 vuotta sitten tapaamaasi henkilöön, jonka kanssa et ole sen jälkeen pitänyt yhteyttä. Suosittelen siis keskittymään tuohon "tuoreempaan tapaukseen" ja voit ihan hyvin pyytää häntä ulos.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, tottakai. Olen koko elämäni yrittänyt muuttua (enkä ole näin negatiivinen kuin kirjoituksissani). Ihmiset eivät vain hyväksy minua. Vaikka olen aktiivinen ja pyydän ihmisiä ulos, he eivät yleensä ole kiinnostuneita ja valittelevat kiireitään. Minä en aina jaksa olla se aktiivinen osapuoli. Ja tsemppaan joka päivä, se vie minusta mehut. Jostain kuitenkin saan aina energiaa ja yritän uudestaan. Vika on vaan syvällä persoonassani, jännittyneisyys ja ujous ei lähde helpolla. On rankkaa olla itse se aloitteellinen puoli aina - muuten saa olla yksin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen se nimimerkki "Anonyymi", joka kirjoitti tänne 14.8.2013 ja 17.8.2013. Sen sijaan en ole se nimimerkki "Anonyymi", joka kirjoitti tuon ylläolevan tekstin, jossa päiväyksenä on 26.8.2013, klo 12.32".
Tämän sanoin nyt tässä varmuuden vuoksi, jotta Te Karla Nieminen ette sekoittaisi meitä kahta eri ihmistä toisiinsa.

Karla Nieminen kirjoitti...

Anonyymille 26. elokuuta 2013 12.32 vastaus:

Yksi asia, joka kannattaa ensiksi tehdä toisin on tuon oman tarinasi kertominen. Jos ajattelet "ihmiset eivät vain hyväksy minua, eivät ole koskaan hyväksyneet eivätkä tule hyväksymään" ja "persoonassani on iso vika", niin siitä tulee itseään toteuttava mantra. Tuollainen ajattelutapa näkyy ulospäin, jolloin syntyy luuppi, josta on vaikea päästä pois. Vaikka tilanne olisi se, etteivät ihmiset ole aiemmin hyväksyneet sinua, niin hyödyllisin tapa ajatella asiasta tulevaisuudessa on jotakin tämän suuntaista: Jossakin vaiheessa ihmisten kanssa toimiminen on minulle helppoa. Ihmiset haluavat tutustua minuun. Tämä juttelu on kivaa, ja teen tätä luonnollisesti joka päivä.

Muita vinkkejä:
* Usein kuvailemissasi tilanteissa syynä saattaa jopa olla niinkin yksinkertainen juttu kuin hymyn puute. Onko perusilmeesi hymy? Vaikka kuinka jännittäisi, niin treenaa hymyilyä. Jännittäjä näyttää helposti esim. vihaiselta, ylimieliseltä tai tylsistyneeltä.
* Yritätkö aina tutustua ihmisiin samassa paikassa tai muuten samantapaisiin ihmisiin? Ehkä sinun tyyppisiäsi kavereita löytyy muualta. Kokeile siis monipuolisesti erilaisiin ihmisiin tutustumista, niin voit löytää juuri sinulle sopivat.
* Millaisen ensivaikutelman annat? Entä millaiset ovat keskustelutaitosi? Voit kysyä palautetta näistä esimerkiksi läheisiltäsi ja näiden aiheiden kouluttajilta.
* Oletko kokeillut jännittyneisyyden vähentämiseen esimerkiksi improteatterikursseja? Niissä tottuu olemaan epämukavuusalueella ja epäonnistumiset eivät enää tunnu niin pahalta.
* Oletko mukana harrastusporukoissa ja yhdistyksissä? Niissä ollaan porukassa yhdessä ja järjestetään säännöllisesti tapahtumia, niin sinun ei tarvitse olla aina aloitteellinen.


P.S. Jos ei halua, että omat kommentit menevät sekaisin muiden anonyymien kommenttien kanssa, niin kannattaa valita vaihtoehto "Nimi/URL-osoite". Blogiin voi siis kommentoida myös nimimerkillä ja tuossa vaihtoehdossa URL-osoite ei ole pakollinen.

Anonyymi kirjoitti...

Suurkiitos Karla näistä vinkeistä. Sinulla pitäisi olla täällä "kysy karlalta"-osio missä voisi kysellä mieltä askarruttavia asioita :D olen myös pohtinut, että olisi mahtavaa olla joku henkilökohtainen coach sosiaaliselle elämälle joka potkisi tekemään asioita kun itse empii jne... Mutta asiaan. Noinkin yksinkertainen ajatus kuin että "vaikka ihmiset eivät ole ennen hyväksyneet minua, ei tarkoita etteivät he tulisi tällä hetkellä tai tulevaisuudessa hyväksymään", ei ole kovin paljon ollut mielessäni. Enhän ole enää se sama ihminen joka olin 10 vuotta sitten (toivottavasti!). Minua toki harmittaa, ettei taitoni ole olleet paremmat nuorempana jolloin olisi ollut helpompi saada kavereita. Viime yönäkin muistelin surussani niitä kaikkia kertoja kun minut on potkittu porukasta pois ja ne masentaa... Ps. Nykyään minusta tuntuu että ihmiset hyväksyvät minut paremmin kuin nuorempana, mutta onkohan kyse vain aikuistumisesta että ihmiset ovat kohteliaita vai olenkohan tosiaan kehittynyt... T. Mappe

Karla Nieminen kirjoitti...

Mahtavaa, että vinkit olivat hyödyksi Mappe! :) Täytyy kyllä lisätä tänne tuollainen "Kysy Karlalta" -laatikko jossain vaiheessa, koska vastaan mielelläni kysymyksiin. Tarjoan myös yksityisopetusta, josta lisätietoja täällä: http://www.jaanmurtajat.fi/kurssit

Varmasti olet kehittynyt, ja aina voi kehittyä edelleen. Tutustuminen aikuisena on usein hieman hitaampaa kuin nuorempana, mutta täysin mahdollista. Kivoja, uusia tuttuja etsiviä ihmisiä löytyy, kun huolehtii siitä, että tapaa uusia ihmisiä. Tsemppiä!

Karla Nieminen kirjoitti...

Kaikille edellisille kommentoijille ja muille kiinnostuneille:

Erittäin tärkeää tutustumisessa ja porukassa olemisessa on yhteydenpito. Siitä lisää esimerkiksi näissä kirjoituksissa:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2015/08/case-sosiaalisen-elaman-yllapito-hs.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2014/12/case-joo-palataan-ei.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2015/09/case-hetken-jutustelusta-tutustumiseen.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2014/01/video-sarja-ihmissuhdetaidot.html

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...