Case: Verkostoituminen avec ketunhäntä

Kysymys:


Heipä hei! 

Muutama päivä takaperin eksyin Jäänmurtajien juttuja lukemaan ja kiinnostuin valtavasti. Olen tässä lukenut silmät kipeänä tekstejä sekä äsken kuuntelin YLE:n ohjelmista asiaasi ihmissuhdetaidoista työelämässä. Oma asiani koskee harjoittelupuolta. 

Menneisyydessä olin aina avoin, monenlaisia ystäviä omaava. Asiakaspalvelussa olin haka. Elämä änki pahasti väliin ja henkilökohtaisessa elämässä tulleet jatkuvat pettymykset veivät pahasti uskoa muihin, ja näin alkoi erakoituminen ja sulkeutuminen. Itseluottamus vietiin ja aloin automaattisesti torjua muita, jotta olisin varma kuinka käy. Aivan kuten olet itsekin todennut joidenkin toimivan. Koska elämä kuitenkin kutsui, aloin työstää itseäni ja olen taas matkalla kohti asiakaspalvelutyötä. Tämä hienoa ja luonteeseeni kuuluvaa, sillä pidän ihmisistä. Mutta iso mutta on, että en osaa verkostoitua! 

Toisin kuin YLE:n ohjelmassa kerroit, että työsuhteita ja ystävyyssuhteita ei voi erottaa, olen osin eri mieltä. Olen kyllä saanut työn kautta menneisyydessä ystäviä, mutta pääosin todellakin erotan nämä kaksi maailmaa, jotta olo ei ole työ 24/7. Tämä voi tuottaa haasteita ihmisiin tutustumisessa.

Verkostoitumisongelmaani johtaa myös seuraava ajatusmaailma: koen verkostoitumisen ja ihmisten haalimisen ympärille jokseenkin epäaitona ketunhäntä kainalossa kulkemisena. Olen liikaa nähnyt kuinka kontakteja solmitaan nimenomaan hyöty silmissä. Luonteeni on kai liian vanhoillinen; koen, että antaminen ja palveluksien tekeminen pitää antaa pyyteettä sydämestä, eikä niin että autan, jotta minua autetaan eli minä hyödyn. 

Ei vakuuta. Ei ollenkaan. Kuva: NGI197

Osaan toivottavasti olla kehityskelpoinen työyhteisössäni, mutta oikeita ystäviä on hankala löytää tietyn erakkoluonteisuuden vuoksi. Toisaalta, vaikka olisin työyhteisössä avoin, en osaa tarpeeksi tätä verkostoitumista juuri hyväksikäytön tunteen vuoksi. Mielestäni ihmisiä pitäisi arvostaa ihmisinä, ei hyötynä. Kukaan tuskin pitää ottajasta, jos antaessa taustalta vaistoaa ottamisen halun ja tämä toinen oikeasti pelkästään tähtää ottamiseen. 

Kuinka siis päästä eroon pään sisällä suhteita luodessa pyörivästä mantrasta "Makeilu ja kaikkien kanssa kaveeraus on manipulointia ja hyväksikäyttöä"? En siis itse alennu makeilemaan kenellekään, vaan vakavuuteni ja arvostukseni muita kohtaan melkeinpä jopa estää suhteiden luomisen. Olen liian korrekti ja varautunut luonne, ja vaikutan siksi etäiseltä ja viisastelevalta. Joidenkin mielestä jopa kylmältä, mutta mielipiteet ovat aina vaihtuneet päinvastaiseen, kun ovat tutustuneet kunnolla. Arvostan niin paljon aitoutta ja rehellisyyttä, että tuntuu kuin sellaisilla ihmisillä ei olisi nykymaailmassa sijaa. En tiedä, onko kukaan tästä aiemmin kirjoittanut sinne teille, mutta ajatustenvaihtoa tästä olisi kiva kuulla. 

Haluaisin enemmän aitoutta, vähemmän jenkkihymyilyä. :D

Kevätterveisin,
Uusi lukijanne
 


Vastaus:


Hyvä Uusi lukija,

Kiitos, että olet uusi lukija ja että esitit vielä kysymyksenkin!

Hyvä juttu, että olet pyrkinyt taas luottamaan ihmisiin ja suhtautumaan heihin avoimesti kaikkien menneisyyden pettymysten jälkeen. Tärkeä kyky ihmissuhdetaidoissa on tosiaan luottaa muihin ja suhtautua heihin automaattisesti ystävällisesti alusta alkaen, vaikka aina vähän väliä tuleekin pettymyksiä. Muihin luottaminen ja ystävällinen asenne eivät tarkoita sitä, että sinun kuitenkaan pitäisi heti ensinäkemältä sitoutua heihin pitkäksi aikaa tai laittaa heidän vastuulleen kaikista tärkeimmät asiasi. Se tarkoittaa sitä, että oletat heidän olevan mukavia ja rehellisiä ihmisiä kunnes mahdollisesti joissakin tilanteissa toisin todistetaan.

Jos haluat verkostoitumiseen vielä enemmän vinkkejä kuin tässä vastauksessa kerron, niin pidän vielä tänä vuonna Espoon työväenopistossa luennon verkostoitumisesta. Tervetuloa mukaan!

Hei mä en kerro mun harrastuksista ja sä et sun, deal? Kuva: COD Newsroom

  
Työ- ja vapaa-ajan tutuista: Totta, että jossain määrin kannattaa olla eri tutut vapaa-ajalla ja töissä, ettei koko elämä ole työtä. Mitä erityisesti tarkoitan sillä, ettei niitä kokonaan voi erottaa: toisaalta vapaa-ajan ihmisten kanssa voi tulla vastaan työprojekteja ja toisaalta taas kannattaa olla avoin ja ystävällinen myös työtutuille. Sitä ei myöskään kannata pelätä, jos ystävystyykin läheisemmin jonkun työn kautta tulleen henkilön kanssa. Jos suhtautuu kauhean tiukasti ja suojelevasti töissä muihin tutustumiseen, niin helposti aito luottamus ja verkostoituminen jää siellä tapahtumatta ja sitten monet mielenkiintoiset mahdollisuudet löytymättä.

Verkostoitumisessa todella tärkeää on juuri tuo mitä kuvailet hyvänä: pyyteetön antaminen ja ihmisten arvostaminen ilman oman hyödyn pohtimista. Hyvässä verkostoitumisessa onkin kyse yhteistyöstä ja antamisesta ilman vastapalveluspakkoa, ei välittömästä oman edun tavoittelusta ja tutustumisesta vain oma etu mielessä. Huonot verkostoitujat luovat usein muille kuvaa siitä, että verkostoituminen olisi itsekästä hyödyn tavoittelua (on siis luonnollista, että tuollainen kuva on päässyt syntymään). Ihmisiä saa arvostaa, eikä kaikkien kanssa tarvitse kaveerata. Niitä uusia hyviä ja vähemmän hyviä ystäviä ei kuitenkaan löydä, jos ei anna monelle mahdollisuutta. Verkostoituessa ei kannata ajatella "Jee, nyt taas kasvatin hieman verkostoani, ja tältä tyypiltä voisin saada asiat X, Y ja Z", vaan "Olipas taas kiva tutustua uuteen tyyppiin. Mitenköhän voisin auttaa häntä? Ehkä tulevaisuudessa joskus keksimme jonkun johonkin liittyvän yhteistyökuvion."

Lämpimän vaikutelman antamisessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kehonkieleen ja muista kiinnostumiseen. Tärkeitä ovat esim. hymy, ystävällinen äänensävy ja muiden kiinnostuksen kohteista kysely (ja niissä auttaminen). Uusi mantrasi voisi olla esim. "Kun olemme kaikki toisillemme aidosti ystävällisiä ja avuliaita, niin yhteistyö sujuu ja kaikilla on mukavampaa."

Aitoudesta ja rehellisyydestä vielä: Moni, joka puhuu arvostavansa paljon aitoutta ja rehellisyyttä, ei aina ymmärrä tilanteissa muiden näkökulmaa. Kun he niin kovasti keskittyvät etsimään mielestään aitoja tyyppejä, he vahingossa antavat itse kovin epäluuloisen ja torjuvan vaikutelman. Ehkä sinullekin voi olla hyötyä pohtia vielä tarkemmin, miten toinen ihminen näkee jonkun tilanteen ja miksi hän toimii kuten toimii:

Esimerkiksi tutustumisessa on kaikkien kannalta ihan hyvä tutustua ensin rauhassa ja iloisesti ennen kun sovitaan sitovia juttuja ja valitetaan isoimpia murheita. Näin varmistetaan, että löytyy juuri oikeat tyypit esim. ystävyyteen, flirttiin tai yritysyhteistyöhön. Ei kannata liikaa pohtia "onko tämä nyt aitoa", koska sellainen epäily näkyy ilmeestä ja sanoista juurikin kylmänä tai torjuvana vaikutelmana. Kannattaa kaikista hymyistäkin olettaa "Tämä on aito kiva hymy ja tilanne", ja kun joskus tulee pettymyksiä, niin sitten tulee. 

Jos liikaa metsästää epärehellisyyttä, niin sitä löytää kaikkialta, antaa itsekin sellaisen kuvan ja tuhoaa itseltään onnistumisen mahdollisuuksia. Tästä lisää hetkittäin esimerkiksi tässä videossa CENTRE:ltä Tampereelta.

Milta kuulosti? Saitko uusia vinkkejä tai vastauksia? 

- Karla

Tää kaveri täällä vadin takanakin on tosi mahtava! Siis ihan ässä! Kurko! Jätkä! Kuva: COD Newsroom

Kysyjän vastaus vastaukseen: 


Oli kiva saada sinulta vastaus, kiitos siitä! :)

Kyllähän tuossa tuli se sama minkä tiesin, mutta lahjakkaasti olen unohtanut. Jos epärehellisyyttä hakee jatkuvasti sitä myös löytää. Uusi oli havainto, että näin tehdessäni viestin itsestäni mahdollisesti samaa. Tämä on loogista, koska jos käännän asian toisinpäin: vaikka tunnistan varautuneen ihmisen ja kunnioitan sellaisen ihmisen tilantarvetta, voi se silti liian pitkälle vietynä antaa ihmisestä kieron kuvan. Surullista kyllä! Ja tähän asiaan aion itsessäni puuttua.

Kun lähetin tuon ensimmäisen viestini sinulle, niin tajusin jälkikäteen, että siitä jäi olennaisia piirteitä itsestäni pois. Oletko kuullut koskaan sanontaa sosiaalinen erakko? :D Vaikka varautuneisuus itsessä näkyy, niin olen silti onneksi rohkea luonne ja uskallan puhua/hymyillä oikeastaan kelle vain. Ja teen sen aidosti ja avoimesti; se on kivaa. Aivan sama tuleeko bussissa tai kadulla joku puhumaan, ja oikeastaan jopa isommillekin ihmismäärille on aika luontavaa jutella, koska olen sinut "mokailun" kanssa. Se jopa auttaa rentoutumaan, kun hiukan kämmäilee. Ihmisiähän tassä ollaan. Todellinen ongelma on se että olen tosiaan jäänyt jumiin tuohon rehellisyys-moodiin. Voisi tosiaan hiukan (paljon) löysentää päänsisäistä kireyttä ja varuillaan oloa, itsensä suojaamistahan se tosiaan on.

Kiitos linkeistä, katson ne kyllä! Ja facebookissa liityin jo tykkääjiinne. Hyvä, jos näistä viesteistä on blogissa hyötyä muillekin. Voisin kuvitella, että kaltaisiani, joita on viety kuin litran mittaa luottamuksen varjolla ja jotka kuitenkin haluaisivat vielä olla uudelleen sosiaalisesti aktiivisia, riittää. Kaikenkaikkiaan taitaa olla kyse itseluottamuksen korjaamisesta, jotta vankka usko elämän kantavuuteen palaa. :)

Oikein hyvää viikon jatkoa sinne!

Uusi lukijanne

P.S. Miten voit tutustua helposti ihmisiin? Missä tapaa uusia mielenkiintoisia tyyppejä, ja miten aloittaa heidän kanssaan keskustelu? Entä miten pitää myöhemmin yhteyttä? Seuraavasta löytyy vinkkejä kuunneltavaksi.

Uskalla Innostua: Tutustuminen step-by-step -webinaari



Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi