12. tammikuuta 2015

Case: Sain pakit - häpeä ei katoa



Kysymys:



Hei Karla,

Löysin blogisi muutama päivä sitten, ja olen lukenut sieltä useita kirjoituksia. Kiitos! Olen saanut kokea monta oivallusta kirjoitustesi myötä.

Minulla on pulma, johon toivoisin löytäväni simsalabim-ratkaisun. Olisikohan sinulla sellaista?  Tai ainakin jotain ratkaisua, koska olen jäänyt kieriskelemään häpeän haisevaan mutalätäkköön. Sain pakit.




Miksi elämäni on juuri se kaikista noloin? Kuva: FidlerJan


Noin puoli vuotta sitten tapasin kaverini veljen. Hui. Juttelimme pienen hetken, noin 10 minuuttia, ja tilanteessa oli muitakin. Olin jo aikaisemmin miettinyt, että minkäköhänlainen mies tämä ''veli'' oikein on. Koska ensitapaaminen lisäsi kiinnostustani tutustua häneen lisää, pistin hänelle tekstarin muutama päivä sen jälkeen ja ehdotin, että nähtäisiin uudestaan.

Hän vastasi, että nähdään vaan, ja sovimme, että sovitaan tarkempi aika seuraavalla viikolla, jos ollaan molemmat maisemissa. Myöhemmin hän kuitenkin ilmoitti, ettei kyseinen viikko sovi, ja viestittelystä jäi itselleni sellainen maku, ettei häntä oikeasti huvita tavata. Joten laitoin hänelle viestin, että jos ei nappaa niin ei mitään ressiä ja unohdetaan koko juttu. Hän vastasi suurinpiirtein ''ok hyvää viikonloppua''. Eli ei vissiin napannut.

Tiesin, että emme tule tapaamaan varmaan vuosiin, paitsi ehkä suuremmissa juhlissa minne meidät molemmat ollaan kutsuttu tms. Sen vuoksi laitoin hänelle viestin heti, enkä jäänyt odottelemaan, että tutustun häneen paremmin jossain muissa ympyröissä ilman treffejä. Ajattelin että parempi katsoa mitä tapahtuu kuin venttailla ja miettiä että ''oisko pitäny??''


Mutta, nyt juhlia lähestyy, ja muistot viime vuodesta palautuivat mieleen. Olen erittäin varma, että hänen perheensä tietää tästä treffiselkkauksesta, vaikka kukaan ei olekaan suoraan asiasta minulle maininnut. Tapaamme kyllä aika harvoin. No jokatapauksessa. 



Onko tuo se, joka lähetti Fabiolle tekstarin v. 2011? Kuva: hotblack


En jaksa enää jaaritella. Asia on vaan niin, että minua hävettää, jos se ja sen perhe luulee, että mä oon epätoivonen ja pelle spedeilijä!!! Siis tää on aivan naurettavaa. Mutta miksi kierin tässä häpeässä?? Miksi oi miksi? Ja kauhulla odotan sitä, kun tulevaisuudessa törmään jossain tähän veljeen ja/tai hänen perheeseensä. Miten opin nauramaan koko jutulle, kohauttamaan olkiani?

Tämähän on aivan kärpäsen kakan kokoinen juttu koko maailmassa. Mutta minä tunnen häpeää ja nolotusta sen tähden, että annoin(ko??) itsestäni epätoivoisen vaikutelman. Kuuntelin vain sydäntäni ja olin leikkisä, otin riskin. Onneksi, koska muuten olisin saanut itkeä toimettomuuttani. Mutta nyt saan itkeä sitä ''mitä muut musta ehkä ajattelee''.

Onko lääkettä tällaiseen tapaukseen? Kiitos ihan superpaljon jos voit auttaa!


Ihanaa kuun jatkoa,


Nainen, 23




Vastaus:


Erittäin hienoa, että teit aloitteen! Sillä tavalla on mahdollista löytää itselle sopiva tyyppi, ja usein siihen vaaditaan monen monta onnistumista ja epäonnistumista ennen kuin kaksi toisilleen sopivaa ihmistä kohtaa. On tosiaan tosi ärsyttävä miettiä "oisko pitäny ottaa yhteyttä", joten rohkeasti vaan vastaavissa tilanteissa tekemään aloitteita. Hyvällä tavalla aloitit jutun.

Seuraavaksi sinun kannattaa tottua tähän torjuntaan ja myös tuleviin torjuntoihin, koska niitä tulee aina. Oletettavasti edessä on monta lisää ja paljon "nolottavampiakin". Tai nolojahan ne harvoin oikeasti ovat, mutta tuntuvat itsestä sellaisilta. Tilanteesi on hyvin normaali ja tuollaisessa torjunnassa ei ole hävettävää. On ihan normaalia, että siitä tulee ensin nolo olo, mutta kun saat lisää samanlaisia kokemuksia ja kuulet niitä myös muilta, niin huomaa että tuo on yleinen ja normaali tilanne. Oikeasti huonossa jamassa on se, joka ei tee koskaan mitään, koska pelkää, että olisi "epätoivoinen".




Tässä tarkempia juttuja, miten asiasta ehkäpä kannattaa ajatella:


Ketään ei kiinnosta sinun asiasi


Mies ja hänen perheensä, jos he jostain kummasta syystä viesteistäsi tietävät, tuskin muistavat koko juttua. Se tuntuu sinusta isolta asialta, mutta oletettavasti heidän elämässään on paljon kaikenlaisia muita juttuja ja haasteita, jotka ovat heidän mielissään päällimäisinä. Hyvin sanoit, että kyseessä on maailman mittakaavassa pieni juttu, ja kyseessä on myös ihmiselämän mittakaavassa tosi pieni juttu. Jos haluaa ihmiset kiinnostuneeksi omista asioistaan, esim. yrityksestään tai vaikka sitten treffielämästään, niin sen eteen pitää yleensä tehdä paljon töitä. Se, että maailma pyörii sinun ympärilläsi, on vain illuusio.

Muilta tämä juttu lienee siis unohtunut jo. Vaikka sinä olet jostain syystä jäänyt vuodeksi miettimään sitä, niin se unohtuu sinultakin, usko pois. Se olo, että "kaikki ajattelevat samaa asiaa ja tuijottavat" tulee helposti, mutta suuri osa siitä on vain omaa kuvittelua. Muita ei oikeasti kiinnosta sinun asiasi. Jatkossa, kun pyrit tekemään paljon aloitteita kiinnostavien ihmisten kanssa kaverimielessä ja treffimielessä, niin huomaat, että yksittäinen juttu ei jää juurikaan kaivelemaan. Siihen tottuu ja uusia mukavia ihmisiä löytyy aina, kunhan jaksaa etsiä.




Sanoiko joku ruokaa? Missä se buffet on? Kuva: hotblack



Et ehkä edes saanut pakkeja

Tuon perusteella mitä viesteilystä kerroit: sinähän ehdotit itse, että häntä tuskin kiinnostaa ja lopetatte jutun siihen. Ehkä sinun olisi kannattanut ehdottaa uutta aikaa jutun lopettamisen sijaan? No, en tunne yksityiskohtia, ja saattaa olla, että ensin niin teitkin. On kuitenkin ikävä itseviritetty ansa lopettaa omaa epävarmuuttaan tutustuminen johonkin henkilöön ennen kuin sen oikeasti itse haluaisi lopettaa. Patience, padawan.


Saattaa olla, että miestä ei kiinnostanut tai hänen kiinnostuksensa ei ollut yhtä vahvaa kuin sinun kiinnostuksesi. Kuitenkin, hänhän vastasi sinulle aluksi myönteisesti ja jatkoi yhteydenpitoa, toivotti hyvät viikonloput ym. eli ei tuossa ainakaan kovit rajut pakit ole kyseessä. Ihan hyvällä rennon ystävällisellä meiningillä ja iloisissa merkeissä vaikuttaa koko tapahtumaketju sujuneen. Aina se ei ole mitään sinne päinkään, ja ei sekään ole erityisen noloa tai epätavallista. Se ärsyttävää ja se on elämää.


Pakit eivät ole huono juttu

Pakkeja ei saa, koska olisi jotenkin huono ihminen. Pakit saa, jos ei sovi yhteen toisen kanssa. Ette ole kumpikaan parempi tai huonompi; ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Mies tai hänen perheensä ei siis varmasti ajattele, että olet jotenkin huono, vaan häntä ei ilmeisesti vain jostain syystä napannut tavata sinua äkkiä uudestaan. Oletettavasti mies ei siis ole edes kertonut perheelleen koko jutusta. On kiva, tai no, on hyvä saada pakit henkilöltä, joka ei ole sinusta kiinnostunut eli jonka kanssa et jostakin syystä sovi yhteen. Voitpa aloittaa eteenpäin menemisen ja sinulle sopivamman tyypin etsimisen.




Soon you'll see me rollin', you may be hatin'... Kuva: aconant


Vaikka koko maailma tietäisi, ei sekään haittaisi

Yleisesti ihmiset ihailevat aloitekykyisiä tyyppejä, välittämättä siitä onnistuuko juttu vai ei. Ei aloitteen tekeminen ole epätoivoista. Teit sen vielä tosi tyylikkäästi, et esim. montaa viikkoa pommittanut erilaisilla viesteillä jotakin vierasta tyyppiä. Aloitteen tekijä on tässä maailmassa cool aktiivinen tyyppi. Hän saa kaikenlaista ja muut ei. Tämä veli varmasti pitää myös kivana kohteliaisuutena, että otit yhteyttä, vaikka ei olisikaan ollut kiinnostunut. Aloitteita tekemällä kokee asioita, niin treffi-, kaveri- kuin työmielessäkin. Toiset odottavat muilta käskyä ja lupaa tekemiseen koko elämänsä, toiset vaan tekee.




Sinulla on tärkeämpiä asioita ajateltavaksi

Kun tapaat tätä miestä ja/tai hänen perhettään, niin turha mainita tätä koko juttua. Hyvin todennäköisesti kukaan ei sitä mainitse ja tosiaan hädintuskin muistaa. Usein tuollaisen jälkeen vain hymyillään rennosti ja ollaan taas tuttuja/kavereita, ilman sen kummempaa draamaa, asiasta puhumista, nauramista, toistensa välttelyä tms. Ihan rennon kaverillisesti asiaa muistelematta voit siis käyttäytyä. Keskity elämässäsi uusiin, tärkeisiin ja ihaniin juttuihin.


Jos tuntuu haastavalta keksiä tärkeämpää ajateltavaa, niin vaihda työpaikkaa, ala opiskella, tee uusi aloite, aloita uusia harrastuksia tai kokeile vaikka vapaaehtoistyötä. Ymmärrän, ettei ole helppoa ajatella jotakin muuta, mutta kannattaa yrittää antaa siihen itselleen mahdollisuus.



Miltä kuulostaa, saitko vinkkejä tilanteeseesi? Tuliko mieleen lisäkysymyksiä? Tällaiset jutut askarruttavat hyvin monia.


Mukavaa uuden viikon alkua!


- Karla Nieminen



Me is so very fabulous. Kuva: hotblack



Kysyjän vastaus vastaukseen:


Hei Karla,

Ihan superpaljon kiitoksia ihanasta viestistäsi - siitä oli todellakin apua!

Nyt häpeä on alkanut jo hellittää, mutta reilun viikon (hui kauhia!) sen kanssa kamppailin. Olin jo luullut unohtaneeni koko asian, kun en heti sen jälkeen sitä sen kummemmin miettinyt saati häpeillyt. Tulikin aivan puun takaa tällainen ''takauma'', ja sitten se häpeä vaan oli ja pysyi. Olin tästä tunteesta niin järkyttynyt ja vihainen itselleni, että yritin järjellä selittää tunnettani ja keksiä keinoja siitä eroon pääsyyn. Lopulta, kun olin lukenut viestisi ja jutellut asiasta parin kaverin kanssa, ns. hyväksynyt tunteeni niin rasittava kuin se olikin, häpeä alkoi hitaasti mutta varmasti unohtua ja nyt voin sanoa olevani jo aika selvillä vesillä. Jee!

Olen muuten näistä pakeista rohkaistuneena tehnyt aloitteen useammankin kerran. Se on ollut joka kerta jännittävää, vähän pelottavaa ja samalla kuitenkin hauskaa. Ja mikä parasta: olen saanut uusia kavereita ja rohkeutta tehdä aloitteita myös jatkossa, mahtavaa!

Hyvää viikkoa ja kaunista kevättä!


Terveisin ja kiitollisena hymyillen,


Nainen, 23




Ratata tatata taa! It's 2015! Kuva: earl53





Parhain terveisin,
Karla Nieminen

Yrityksestäni ja koulutuksistani voit lukea lisää osoitteesta
http://www.jaanmurtajat.fi

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten päästä yli tästä...? Sain hieman huppelissa muutama viikko sitten päähäni että menen yökerhoon tanssilattialle tanssimaan vähän naisten kanssa. Hyvin harvoin tulee käytyä. Typerä idea, ja tietyllä tapaa ei kuvaa arvojani. Tuli sitten kierrettyä tanssilattiaa tuntikaupalla, yritin ujuttautua tyttöporukoihin tanssimaan.

Sain kymmeniä torjuntoja, käsimerkkejä, työnnettiin takapuolella pois. Samaan aikaan "alfamiehet" kiersi vaivatta paikkaa ja naiset tanssi heidän kanssaan mielellään. Vaikutin varmasti limaiselta friikiltä. Tein kaiken väärin. En ollut pukeutunut yhtään siististi, reppu selässä, epävarmalla fiiliksellä mutta typerä virne naamalla, enkä ole sulavaliikkeinen tanssija. En hakenut katsekontaktia vaan ujuttauduin vaan tanssimaan.

Kaipa epävarmuuteni oli silti suurin turn-off, vaikka normielämässä naiset tuntuu mun mielestä sietävän miehen epävarmuutta melkoisen hyvin, kunhan mies itse on suhteellisen sinut sen kanssa. Mutta tanssilattialla jos nainen näkee häivähdyksenkin epävarmuutta, naisen into tuntuu loppuvan saman tien...

Silti en ole ikinä tuntenut itseäni yhtä epäviehättäväksi, katkeraksi ja torjutuksi kuin vieläkin, vaikka oon kyllä saanut pakkeja ennenkin. Hävettää rankasti. Voiko kellekään muulle käydä näin? Tuntuu hankalalta edes jutella luontevasti naisille ja kaupungilla välttelen naisten katsekontaktia. Vaikka normaalisti naiset suhtautuu minuun kyllä hyvin ja parisuhteitakin olen löytänyt.

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommentista. Tässä muutama ajatus avuksi:

Kuten itsekin sanoit, tapanasi ei ole tanssia baareissa. Et siis ole oletettavasti harjoitellut sitä paljoa. Ei ole todennäköistä, että jokin asia sujuu hyvin, jos sitä ei ole harjoitellut. Oletettavasti monet niistä "alfamiehistä", jotka onnistuivat hommassa, olivat kokeneita baarikävijöitä. He saattoivat olla myös miettineet ulkoasuaan paremmin (reppu baarissa ei todella ole normaalia eivätkä epäsiistit vaatteet viehättäviä) ja muut tanssivat miehet saattoivat myös tuntea monia naisia etukäteen. Vieraisiin ihmisiin tutustuminen tanssilattialla ei ole helppoa, enkä suosittele sitä uusiin ihmisiin tutustumiseen. Helposti myös tuollaisessa tilanteessa näät asiat omien linssiesi läpi ja sinusta tuntuu, että itse vain epäonnistut ja muut vain onnistuvat, vaikka asia ei oikeasti olisikaan näin.

Tuo tapahtuma on ollutta ja mennyttä, eikä sitä enää tarvitse stressata. Kukaan muu ei muista sitä enää kuin sinä. Jos joku jotain muistaakin, niin ei kyseessä ole heidän mielestään ollut mikään merkittävä juttu. "Naiset" eivät ole mikään salaseura, joka levittää kaikki tiedot toisilleen, ja vaikka olisikin, niin ei tuollainen olisi kiinnostava asia muille kerrottavaksi. Nyt vaan siis uusiin tilanteisiin. Tuo tanssitilanteesi olisi ollut kenelle vain aika todennäköinen epäonnistuminen: kokeilit uutta juttua, et ollut asianmukaisesti valmistautunut ja vielä itse asiakin (naisten iskeminen tanssilattialta) on vaikeaa. Epäonnistumisia tulee aina vähän väliä kaikille ja se on ihan ok ja normaalia. Nyt vaan keskittyminen uusiin tilanteisiin. Tuossa tanssiepisodissasi ei tapahtunut mitään merkityksellistä huonoa juttua, joka vaikuttaisi tuleviin asioihin.

Toivottavasti näistä ajatuksista oli jotakin apua. Tsemppiä!

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...