23. kesäkuuta 2016

Case: Voinko puhdistaa maineeni tämän henkilön silmissä?

 
Kysymys:

Moi!

Olen 20-vuotias miespuolinen henkilö. Mulle on aina ollu vaikeeta tutustuu ihmisiin johtuen esimerkiksi koulukiusaamisesta. Löysin blogisi ja videosi Youtubesta vasta vähän aikaa sitten, mutta aion ruveta harjoittelemaan omia taitojani niiden avulla. :-) 


Mutta mulla ois yksi sellanen asia, joka tapahtu noin 2 vuotta sitten. Silloin mulla oli vielä huonommat sosiaaliset taidot kuin nyt. Kyseinen asia on vaivannut minua siitä asti ja olen vähän kahden vaiheilla, että mitä tekisin. Eli tutustuin netissä kaverin kaveriin ja hän oli minulle todella kiva, vaikka emme olleet edes nähneet toisiamme tai aiemmin jutelleet. Minusta meijän juttelu oli sujuvaa ja oli mukavaa jutella hänen kanssaan. Olin silloin hyvin epävarma itsestäni ja aattelin, että ei mun kaa kukaan haluu kuitenkaan jutella. Joten oli tosi kiva huomata, että joku haluaa tutustua muhun. 


Nuori mies. Kuva: Tony Alter


Huomasin aika äkkiä, että haluaisin ehkä jotain muutakin kuin kaveruutta ja lähetin hänelle viestin, jossa kerroin olevani kiinnostunut hänestä. Hän lähetti mulle kivan viestin, jossa ei ollut mitään sellasta, joka olisi ollut tylyä jotenkin. Mutta hän siis torjui minut. Hän sanoi, että voisi kaverina tutustua, ja juteltiin sit edelleen netin välityksellä. Minulla oli silloin hetki, jolloin olin aika masentunut, ja sanoin hänelle siitä. Kerroin vähän henkilökohtaisempia asioita itsestäni, joita ei yleensä kerrota henkilölle, jota ei käytännössä tunne. Silloin kaipasin jonkun, jolle jutella siitä, mutta mun ois pitäny mennä jonkun ammatti-ihmisen kaa juttelee.

Hän muutti muualle opiskelemaan ja juttelu jäi siihen. Häntä ei enää oikeen kiinnostanut jutella. Huomasin sen hänen viesteistään. Vähän aikaa sitten yhteisen kaveripiirimme tapahtumassa näin kyseisen henkilön. Hän moikkasi mua, mut ei muuten oikeen mulle jutellut vaan oikeestaan ignooras mut kokonaan. Me oltiin juteltu viimeks yli vuosi sitten ja ymmärsin kyllä hänen reaktionsa, koska emme silloinkaan toisiamme oikeen tunteneet, kun viel juteltiin.



Opiskeleva nainen. Kuva: Francisco Osorio


Kadun kuitenkin sitä, että lähetin hänelle viestin kertoen kiinnostuksestani ja sanoin niitä henkilökohtaisia asioitani. Annoin itsestäni keskustelujemme loppuvaiheessa todella huonon kuvan. Ja se harmittaa minua. Haluaisin jotenkin puhdistaa maineeni ja haluaisin olla hänen kaverinsa, koska hän on tosi hyvä tyyppi. Nyt kaiken tän selityksen jälkeen kysyisin, et pitäiskö mun vaan unohtaa koko juttu vai voisinko vielä yrittää jotenkin puhdistaa maineeni ja ehkä olla hänen kaverinsa joskus?

Toivottavasti oli selvää tekstiä. Yritin kirjottaa mahdollisimman selvästi ja sillä lailla, että tämän ymmärtäisi ulkopuolinenkin. Arvostaisin sitä paljon, jos ehtisit vastaamaan tähän.

Terveisin 

Kysyjä



Vastaus:

Hei Kysyjä,

Kiitos viestistä. Mahtava kuulla, että blogistani on löytynyt apua. Siksi kirjoitan sitä, ja toivon, että sieltä löytyy hyödyllisiä juttuja auttamaan ihmisiä. Tällainen viesti on minulle tosi kannustava jatkamaan hommia, kiitos siitä!

Harjoitus todellakin palkitaan. Hieno juttu, että olet alkanut harjoittelemaan ihmissuhdetaitoja. Kukaan ei ole näissä taidoissa liian hyvä. Jokainen voi kehittyä, ja nauttia siitä. Itse olen saanut ihmissuhdetaitoja harjoittelemalla paljon hyödyllistä oppia ja hauskaa, sekä ystäviä ja muita kivoja ihmissuhteita. Syksyllä pidän näillä näkymin taas ihmissuhdetaitojen viikonloppukursseja, joilla näistä jutuista voi keskustella kivassa pienryhmässä ja tehdä käytännön harjoituksia.



Toinen opiskeleva nainen. Kuva: This is Edinburgh

 

Uskon, että minulla on sinulle pari hyödyllistä ajatusta ja vinkkiä liittyen tilanteeseesi. Täältä tulee:

Ensiksi, ole iloinen, että sait keskustella tuon henkilön kanssa. On yleensä aina hyvä, että pääsee puhumaan kipeistä asioistaan ja kaikenlaisista tunteistaan muille. Sillä tavalla oppii paljon, ja “vierähtää kivi sydämeltä” kuten vähän itsekin sanoit. Usein kuvittelemme, että parhaaseen lopputulokseen pääsee itse asioita paljon pohtimalla. Harvoin näin kuitenkaan on, vaan muilta saatu kuuntelu ja ideat ovat todella arvokkaita ja niitä kannattaa ottaa vastaan usein. Yleensä hyvän kuvan antaa itsestään muille loppupeleissä olemalla aito, ei peittelemällä sitä, mitä on.

On tosi hienoa, että olet tuonut kiinnostuksesi esiin ihastuksellesi. Paljon pahempaa on se, että asiaa miettii pitkään (jopa vuosia). Tähän voi mennä aikaa joskus joiltain hukkaan tosiaan jopa vuosia: varsinkin, jos ihastus ei ole molemmin puolista (eikä se usein ole, jos vain asian pohtimiseen menee vuosia). Jos joskus saa pakit, niin sitten ainakin tietää, että voi keskittyä elämässä muihin juttuihin ja mennä eteenpäin. Ilmeisen hienosti ja ystävällisesti ihastuksesi kuittasi asian, kun olette väleissä edelleen.

Toiseksi, viestistäsi minulle näkyy yksi aika yleinen ajattelutapa ihmisillä, joilla on ollut aiemmin haasteita ihmissuhteissa. Tämä on se, että ajattelet tämän yhden lyhyesti tuntemasi henkilön olevan jotenkin ainutlaatuinen ja tosi tärkeä. Kuitenkin, maailma on oikeasti täynnä ymmärtäväisiä hienoja ihmisiä, jotka ovat sinulle erinomaisia ystäviä (ja jotkut mahdollisesti paljon enemmänkin). Joskus heitä pitää etsiä sinnikkäästi, mutta aina vähän väliä sellainen löytyy. Sellainen, jonka kanssa on sujuvaa ja kivaa jutella ja joka haluaa olla ystäväsi. Ei siis ihan oikeasti ole niin paljon väliä, miten asiat ovat tämän yhden henkilön kanssa menneet tai miten ne menevät tulevaisuudessa. Huomaat tämän, kun tutustut tulevaisuudessa kymmeniin uusiin ihmisiin.



Kolmas opiskeleva nainen. Kuva: Francisco Osario


Mielestäni tilanteesi tämän henkilön kanssa kuulostaa oikein hyvältä: olet saanut tunteesi hänelle kerrottua ja vastauksen niihin, ja olette nyt tuttavallisissa moikkailuväleissä. En näe, että maineesi olisi mitenkään tahriutunut, vaan ihan hyvältä vaikuttaa. Helposti tuollaisessa tilanteessa kuvittelee, että hän miettii paljon jotain sinusta. Kuitenkin, hänellä on oma elämänsä ja paljon muita juttuja, eikä hän tuskin mieti sinua paljoa, negatiivisessa tai positiivisessa mielessä.

Lähempää ystävyyttä ei välttämättä kannata nyt (eikä ehkä koskaan) ajatella tämän henkilön kanssa. Sinulla ei ole erityistä syytä ystävystyä syvemmin juuri hänen kanssaan: lupaan, että maailmassa tosiaan on paljon hyviä tyyppejä ystäviksesi. Lisäksi tuollainen menneisyyden romanttinen kiinnostus usein voi tuoda vähän ihan luonnollista kiusallisuutta ihmissuhteeseen. Sellaista kiusallisuutta, että tuskin se satunnaista kaveruutta ja moikkailua tai muutakaan normaalia elämää estää, mutta tuskin hän on parhaimpia vaihtoehtoja hyväksi ystäväksesi. On ihan ok ja normaalia, että ihmissuhteet muuttuvat ja niitä alkaa ja loppuu.

Suosittelen siis, että jatkat moikkailuvälejä kys. henkilön kanssa, ja keskität oman huomiosi pääosin muualle. Kuka tietää, mitä ehkä tapahtuu välillänne joskus vuosien päästä, mutta nyt en nää mitään syytä, miksi sinun pitäisi tai kannattaisi olla häneen paljoa yhteydessä. Ei hän mieti sinua oletettavasti paljoa eikä ajattele sinusta jotain huonoa, ja vaikka ajattelisikin, niin ei sillä ole juuri mitään väliä.



Neljäs opiskeleva nainen. Kuva: Francisco Osario


Etsi uusista kuvioista uusia ihmisiä tutustuttavaksi ja hauskaa muuta tekemistä. Uskon, että näin löydät paljon kivaa elämääsi, ja se on hyödyllisempi tie kuin vanhojen miettiminen ja kaivelu. Jos edelleen tuntuu, että haluat ammatti-ihmisen kanssa jutella, niin siitä on moni saanut paljon hyvää elämäänsä. Mielummin kannattaa purkaa asioita ulos vaikka liikaa kuin liian vähän. Vinkkejä löytyy esim. täältä: 

http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/mista-apua/ 
http://www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua/

Vinkkejä uusien kuvioiden löytämiseen löytyy esimerkiksi näistä kirjoituksista: 

Vieraskynä: Täältä löydät itsellesi seuraa
Case: Back 2 school or work or any group
Kolmas pyörä 4 ever
Case: Sosiaalisen elämän ylläpito
Case: Hetken jutustelusta tutustumiseen
Blogin kirjoitukset aihepiireittäin

Miltä kuulostaa? Tuleeko mieleen lisäkysymyksiä? Voisinko joskus julkaista tästä case-postauksen blogiini? Kysymyksesi ja vastaus voisivat olla mielenkiintoista luettavaa monelle muullekin.

Hyvää juhannusta!

Parhain terveisin,
Karla Nieminen

karla@jaanmurtajat.fi



Kysyjän vastaus vastaukseen:

Kiitos viestistäsi, se auttoi oikeasti paljon. Vastauksesi oli kattava, joten ei minulle ainakaan nyt jäänyt mitään lisäkysymyksiä. Jatkan harjoittelua ja pidän kurssisi mielessä. Tottakai voit laittaa kysymykseni blogiisi. :-) Se voi auttaa muitakin vastaavanlaisessa tilanteessa olevia.

Kiitos vielä ja hyvää juhannusta!
 

Kysyjä



P.S. Karla oli toukokuussa haastateltavana Suomen nykyisestä ja tulevasta opetuksesta Proedugon Jakokulma-blogissa.




 

Jäänmurtajista ja ihmissuhdetaitokoulutuksista voit lukea lisää täältä:
http://www.jaanmurtajat.fi

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voiko ihminen mielestäsi kehittyä sosiaalisissa taidoissa ja päästä eroon turhasta ujoudesta vielä vanhemmallakin iällä? Onko olemassa joku ikähaarukka, jonka jälkeen aivot on jo niin urautunut, ettei tämä ole enää merkittävissä määrin mahdollista?

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommentista. Mielestäni ehdottomasti voi. Vanhemmalla iällä tarvitsee enemmän päättäväisyyttä ja sitkeyttä, että saa opeteltua uusia tapoja ja ajatusmalleja. Kun on monta kymmentä vuotta rakentanut elämäänsä tietyllä tavalla ja perustellut sen hyviä puolia itselleen, niin on helppo palata aina takaisin vanhoihin huonoihin tapoihin. Kehotan siis rohkeasti kokeilemaan uutta, vaikka se tuntuisi aluksi tosi älyttömältä, ja sitkeästi ylläpitämään uusia tapoja useita kuukausia, jotta niihin voi tottua.

Iästä ja oppimisesta en osaa sanoa mitään tarkkoja lukuja. Kurssillani on käynyt porukkaa 65-vuotiaisiin asti, ja he ovat antaneet hyvää palautetta siitä, että ovat kurssilla tajunneet itselleen hyödyllisiä asioita ihmissuhteista. Pidemmän ajan seurantatutkimusta en ole tehnyt. Useita kertoja olen lähipiirissäni nähnyt, että noin keski-ikää lähestyvä ainakin kykenee vielä oppimaan uutta ja kehittämään elämäänsä haluamaansa suuntaan. :) Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Mulla olisi mielessä tällainen kysymys: miten päästä eroon turhasta "turvattomuudesta" sosiaalisissa tilanteissa? Ahdistaa, kun kaikki on kiinni niin pienistä muutoksista omassa mielentilassani!

Olen selvästi huomannut, että kun itselläni on positiivinen ja itsevarma mielentila (esim. joissakin harrastuksissa), tuntuvat muut lähes poikkeuksetta suhtautuvan minuun myös tosi positiivisesti, ovat kiinnostuneita ja selvästi nauttivat seurastani. Jos taas olen epävarma tai masentunut (kuten joissakin muissa paikoissa), niin myös muut selvästi jännittyvät seurassani, uudet tuttavuudet lopettavat vaivaantuneen keskustelun alkuunsa jne. Tunnen myös tällöin antavani huonon ensivaikutelman, ja pilaavani maineeni näiden ihmisten silmissä iäksi.

Olen huomannut, ettei epävarmuuden tunteet (ja vaivaantuneisuus) silloin tällöin tunnu ihmissuhteita yleensä kaatavan. Pelkään kuitenkin negatiivista kierrettä, jossa menetän sekä vanhat kaverit että myös uusien hankkimisesta tulee mahdotonta. Olen myös oikeasti joskus etääntynyt joistakin tuttavistani juuri sillä tavalla, että olen syystä tai toisesta alkanut tuntea oloni epävarmaksi heidän seurassaan, ja pian minun seurani ei heitä selvästi enää houkuta.

Olisiko sinulla jotain ajatuksia tähän liittyen?

Karla Nieminen kirjoitti...

Kiitos kommentista. Muutamia vinkkejä:

- Pyri ajattelemaan, että aina on ihan ok epäonnistua. Jos jossain tilanteessa ajattelet, että "nyt on pakko onnistua", niin helposti jännityt ja se voi näkyä ulospäin. Monissa tilanteissa rennot ja onnistuvat tyypit ajattelevat, että on ihan ok epäonnistua, ja usein he myös epäonnistuvat.

- Kasvata noiden sinulle haastavien tilanteiden määrää. Mitä tahansa kun tekee paljon, niin siihen alkaa tottua. Jos menet jonkunlaisiin tilanteisiin harvoin ja mietit niitä etukäteen paljon (ehkä liian paljon), niin et ehdi tottua niihin ja kasvavat itsellesi jännitystä.

- Oikeasti ihan niin pienillä asioilla ei ole suurta merkitystä kuin ehkä ajattelet. Kokonaisuus ratkaisee, ei jokin yksittäinen epävarmuus tai muu "virhe". Jos pyrit tilanteessa olemaan ystävällinen sanoissasi ja kehonkielessäsi, niin ei pieni epävarmuus haittaa. Älä keskity liikaa epävarmuutesi tarkkailuun, vaan pyri olemaan tilanteessa mukava ja parantamaan siten sekä omaasi että muiden fiilista. Paljon vinkkejä löytyy esim. kirjastani Olet hyvä tyyppi.

- Tämä on oma tulkintasi: "Olen myös oikeasti joskus etääntynyt joistakin tuttavistani juuri sillä tavalla, että olen syystä tai toisesta alkanut tuntea oloni epävarmaksi heidän seurassaan, ja pian minun seurani ei heitä selvästi enää houkuta." Et voi oikeasti tietää, mitä muut ovat miettineet ja miksi. Oletko itse varmasti pyrkinyt pitämään suhteita yllä ja ollut aktiivinen yhteydenpidossa? Helposti ylitulkitsemme muita, kehitämme negatiivisia tarinoita ja jäämme itse passiivisiksi.

- Ei tarvitse olla täydellinen, eikä kukaan voikaan olla. Kyseessä ei ole sellainen asia, että olet joko negatiivisessa tai positiivisessa kierteessä. Yleensä olemme kaikki siinä jossain välissä poukkoilemassa.

Toivottavasti siitä löytyi jokin sinulle hyödyllinen ajatus. Tsemppiä kevääseen!

Anonyymi kirjoitti...

"- Ei tarvitse olla täydellinen, eikä kukaan voikaan olla. Kyseessä ei ole sellainen asia, että olet joko negatiivisessa tai positiivisessa kierteessä. Yleensä olemme kaikki siinä jossain välissä poukkoilemassa."

Myöhästynyt kiitos vastauksestasi Karla! :) Kuulostaa ehkä oudolta, mutta näillä lainaamillani sanoilla on oikeasti ollut minulle todella suuri merkitys. Vaikkakin tämäkin asia on ristiriitoja täynnä - toisethan ovat objektiivisestikin katsottuna vuorovaikutustaidoiltaan parempia kuin toiset... Eli poukkoilevat useimmiten korkeammalla. Mutta silti sanomasi on totta: tämä on terveellinen ja hyödyllinen mielentila.

Minulla olisi vielä toinen kysymys: haluaisin nimittäin oppia olemaan keskusteluissa enemmän itse äänessä. Virallisissa tilaisuuksissa minun on helppo pitää loogisia, mielenkiintoisia ja vaikuttavia puheenvuoroja, minulla siis selvästi on jo nyt vaadittuja taitoja... Mutta ongelmana ovat ihan tavalliset keskustelut ilman asemaa ja agendaa, vaikkakin monet itseasiassa pitävät minua taitavana keskustelijana. Koen kuitenkin itse suurta tarvetta oppia pitämään pitempiä puheenvuoroja, jakamaan enemmän tarinoita ja kokemuksia. Usein keskusteluissa toinen on äänessä enemmän, minä enemmänkin kuuntelen, kyselen, tiivistän sanotun ja annan oman panokseni lyhyempinä puheenvuoroina (eikä mielipiteeni kyllä jää sanomattakaan, jaan kyllä paljon näissä lyhyemmissä puheenvuoroissa). Tämähän on tietysti se keskustelutyyli, mitä jäänmurtajissakin usein opetetaan, ja toimii erityisen hyvin tuntemattomampien kanssa. Joskus huomaan keskustelukumppaninkin kuitenkin odottavan, että puhuisin itse kauemmin. Kuitenkin, jos puhun pitempään, tulee yleensä olo, ettei muita kiinnosta kuitenkaan. Menetän sitten "hädissäni" tarinani punaisen langan tai en saa rakennettua kertomukseeni haluamaani jännitettä jne... Äänenkäyttönikin muuttuu "epäkiinnostavaksi". Jotkut mukavatkin ihmiset tällöin helposti keskeyttävät minut, ja valtaavat uudelleen lisää tilaa ja puheaikaa itselleen... Turhauttavaa. Miten asiaa voisi opetella? Miten ottaa lisää tilaa?

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...